Joulupukin joulutörmäystyrmäys

Joulu on Korvatunturilla varsin stressaavaa aikaa. Ei, luulit väärin. Stressiä ei aiheuta aattoon ajoittuva projektihuipentuma matkustamisineen, logistiikkakaaoksineen ja epävireisen laulun kuunteluineen. Nehän ovat Pukin työn suola ja muutkin mausteet. Ne Pukki hallitsee ja ne ovat Pukin suuren intohimon lähde, ilon tuottaminen miljardeille.
Stressi liittyy Korvatunturin omiin jouluvalmisteluihin. Silloin kiristyvät Pukin ja Muorin sietokyvyt äärimmilleen.
Jotta tilanne avautuisi lukijoille, taustoitetaan hieman Pukin ja Muorin normiarkea ja luonteenpiirteitä.
Pukki on johtaja. Hän on saanut jo satoja vuosia johtaa, tai paremminkin nykyään joutuu johtamaan, jatkuvasti enemmän kuin haluaisi. Hän itse asiassa haluaisi lopettaa koko johtamistouhun ja keskittyä niihin kolmeen asiaan, joille hänen sydämensä eniten sykkii: lahjainnovointiin, piällystonttuvalmennukseen ja pohdintorustaamiseen. Pukki katseleekin vaivihkaa tonttua pukiksi.
Muori ei ole johtaja, eikä sellaiseksi työpaikallaan haluakaan. Hoitakoot muut, kun siinä pitäisi ottaa vastuuta ja olla johdonmukainen ja kaikkea. Stressiä siitä seuraisi. Muori on parhaimmillaan rutiinityössä, kuten tonttutyölistojen keräilyssä, kopioinnissa ja arkistoinnissa. Se on tärkeää työtä, muutenhan kaikki olisi kaaosta ja suhmurointia eivätkä tontut saisi ajoissa palkkojansa eikä lahjapaketeissa olisi naruja.
Ei ole Pukin työ Muorin työtä tärkeämpää eikä toisinpäin. Ne ovat vain eri hommia ja erilaisia. Vaativat erilaisia tonttutyyppejä. Onhan arvallakin ollut sijansa: jostain syystä ei Muori ole aikoinaan ajautunut pukkiputkeen. Pukista taas tuli sattumajohtaja jo pikkutonttuna.
Illalla kun on työt tehty, on Pukki saanut yliannostuksen liideröintiä, organisointia ja managerointia. Nuttu totaalisen tyhjänä, voisi sanoa. Muori taas syttyy illalla ja paisuu täyteen energiaa. Alkaa jopa pikkasen tehdä mieli liideröidä, organiseerata ja manageerata. Vaan ketä, kun paikalla on vain nuttutyhjä-Pukki…
Pukki tykkää kuunnella, koska silloinhan voi oppia tontuista vaikka mitä. Välillä kun syntyy oivallus, voi Pukki sen huumoripedillä tarjoilla. Muori taas tykkää puhua, koska tontuthan varmaan haluavat oppia häneltä. Muorille on tärkeää, että puhe sorisee; vähemmän tärkeää on mitä sorinan sisässä on. Pukki taas haluaisi koko ajan ymmärtää elämästä ja tonttuilusta jotain syvällisempää; pelkkä sorina on vain päänsärkyä aiheuttavaa surinaa. Ymmärrystä hakeva pohdiskelu kestää hieman ja oivallusta edeltää hitunen hiljaisuutta. Muori sen hetken ja enemmänkin seurallisella sorinallaan täyttää. Seura-Muori ja funtsi-Pukki.
Pukki ja Muori ovat kumpikin luonteeltaan verttejä. Pukki on ambivertti ja Muori extrovertti. Tontuksi sanottuna, Pukki viihtyy tonttujen kanssa, mutta liika on liikaa. Yksinoloakin ja rauhaa tarvitsee hän. Muori taas viihtyy valtavasti tonttujen, jopa ihmisten, kanssa, eikä yksin haluaisi olla oikein hetkeäkään.
Pukin työhän on jatkuvaa tonttujen kanssa oloa. Muorin työ on yksinäisempää. Tästä muodostuu iltaisin valtava epäsuhta. Plussalaskulla ilmaistun: Pukki kaipaa päivässä ihmisiä 70 yksikköä, Muori 90. Pukki saa työssään 68 yksikön annostuksen, joskus ylikin. Muorin työ tuottaa tuskin 30. Pukille jäi illalle siis kaksi, jos sitäkään kun Muorin tarve on 60. Muori miettii, kutsuisiko illaksi vielä kavereita. Pukilla pyörii päässä vielä keskenjääneet työajatukset.
On niitä eroja muitakin, mutta nämä riittänevät tämän tarinan oivaltamiseen. Erilaisuuksissahan on paljon voimaakin. Tuskin haluaisi Pukki itsensä kaltaista, saati Muori muorinmoista. Erilaisina ovat he toisilleen hyväksi, toisiansa täydentävät. Kuin kuski ja kartanlukija. Kaksi kuskia, ei toimi. Kaksi kartanlukijaa, ei etene.
Illalla siis kumpikin muuttuvat työministään kotirooleihin. Arkena tämä muutos on pieni ja usein hallinnassa, vaan joulunkaltaisessa tilanteessa pääsevät suuremmat voimat valloilleen. Kuin se Hyde siitä Jekyllistä.
Juuri joulun alla pitää Pukin saada koko maailma valmiiksi. Kirjaimellisesti. Kuolonlinja on armoton. Eihän joulua ole vielä koskaan jouduttu siirtämään. Muorille joulunalus on taas vuoden kiireettömintä aikaa. Eihän tontulla ole minkäänlaista aikaa työltään ja omien perheidensä jouluvalmisteluilta vaivata Muoria hallinnollisilla asioilla. Nuttu Pukilla siis tyhjääkin tyhjempi. Muorilla taas patoutunutta energiaa yli äyräiden. Hydet hiipivät jo nurkan takaa.
Joulutörmäystyrmäyksen lämmittelyvaihe alkaa normaalisti noin viikko ennen aattoa. Pukki sammuttaa koneistostaan kaiken, mikä ei edistä töiden valmistumista kuolonlinjaan mennessä. Muori taas virittää moottorinsa kodin jouluvalmisteluihin. Kaksi kiihdyttävää pikajunaa. Samalla raiteella. Tulossa tai menossa vastakkaisiin suuntiin. Joulu vartioimaton tasoristeys.
Tässä oli voinut Pukilla ja Muorille käydä ohrasesti. Vaan puhumalla ja joskus ajatuksensa tarkemmin kirjoittamalla ja jäsentämällä, asiat voidaan ratkaista. Ensin pitää kuunnella, sitten yrittää ymmärtää ja lopuksi löytää se kaikki hyvä, mitä erilaisuudesta kumpuaa. Niin helposti etäännytään omiin poteroihin, joista ei tulla tippaakaan välissä olevalle ei kenenkään tontun maalle. Aluksi kuuluu huuto, kohta ei sitäkään.
Onkohan ihmisten kodeissa samanlaisia tilanteita? Pukin kuuleman mukaan on. Tonttuovista kurkistelleet tontut ovat välillä pyöritelleen silmiään mitä kummallisimpia välienselvittelyjä kuunnellessaan. Vaan ovat tontut nähneet myös lämmintä läheisyyttä ja sopusointua.
Pukki ja vähän ehkä Muorikin toivottavat oikein sopuisaa ja lämmintä joulua kaikille!


Kirjoittaja on kirjoittanut kirjan Joulupukin Johtamispaja (Ketterät Kirjat 2015).

Jätä kommentti

*