Kaikille yli viisikymppisille ja sellaisiksi aikoville

Luin toimittaja ja tietokirjailija Marjatta Jaben uutuuskirjan Ikä voimavarana.
Jabe kuvailee kirjassa vanhenemista eri ikäkausina lapsesta mummoikään. Omakohtaisia tarinoita ja paljon tutkimustietoa sekä arvovaltaisia haastatteluja.
Minun oli helppo samaistua kirjoittajan kehitykseen minun nykyiseen ikääni asti vaikka hän kuvaili aikaa lähes 30 vuotta aikaisemmin. Jabe on 40-luvulla syntynyt nainen ja minä 60-luvun lopulla syntynyt mies. Vaikka maailma on muuttunut, emme me ihmiset olla muututtu mihinkään.
Hän kuvaili kirjassa myös elämää ja henkistä kehittymistä 46 ikävuoden jälkeen. Kuvaukset samalla ahdistivat että lohduttivat minua. Lohtua sain siitä, että elämä voi muuttua vielä paremmaksi ja antoisammaksi kuin se tällä hetkellä on. Ahdistusta koin siitä, että ikäisilläni ja minua vanhemmilla ei välttämättä olekaan enää kysyntää työmarkkinoilla.
Työtä ei ole tarjolla, vaikka kaikki tieteelliset faktat puhuvat sen puolesta, että tuottavuus on parhaimmillaan 45-60-vuotiaana. Tämä tuottavuushuippu on helppo ymmärtää omallakin järkeilyllä: Kokemus mahdollistaa monen asian tekemisen murto-osassa verrattuna siihen aikaan mitä nuorempana vaadittiin asiaa vasta opetellessa. Turha hötkyily on vähentynyt. Lapset ovat sen verran isoja, että heitä ei tarvitse hakea mistään tietyllä kellonlyömällä eivätkä he yleensä valvota öitäkään. Enää ei viitsi juhlia niin että työterä katoaa päiviksi. Kuntoilustakin on kuolemapelon myötä tullut elämäntapa. Moni on siis henkisesti ja fyysisesti paremmassa kunnossa kuin koskaan. Pieni hermoston ja lihaksiston vanheneminen korvautuu monin verroin taidoilla.
Ehkä ikäsyrjintä onkin menneisyyden perua. Oli aika, ei niin kauan sitten, kun 50-vuotias oli vanhus. Nykyään seitsemänkymppinenkin voi elää nelikymppisen kropassa ja aivoissa.
Toki ikäkysymys on myös ammattikysymys. 65-vuotias savusukeltaja lienee harvinaisempi tapaus kuin samanikäinen yrityksen hallituksen puheenjohtaja. Vaan eläkeikäinen savusukeltajien mentori voisi olla kova sana.
Osallistuin eilen kirjan julkistustilaisuuteen. Kirjailijan puheenvuoron lisäksi tilaisuudessa käytiin arvovaltainen paneelikeskustelu. Viisaita lauseita, joista kirjasin muistiin itseäni eniten sävähdyttäneet:
”Muutos pitäisi tehdä turvallisemmaksi kuin paikallaan pysyminen”, sanoi Lauri Ihalainen. Hän kehui Jaben teosta yhteiskunnallisesti merkittäväksi keskustelunavaukseksi. Olen samaa mieltä. Kaikkien yli 50-vuotiaiden ja sellaisiksi aikovien tulisi lukea kirja ajatuksella läpi.
”Googlesta löytyy kaikki mitä lapsuuteni Suomessa opeteltiin. Nauroimme amerikkalaisille heidän opetellessaan vuorovaikutusta ja ryhmätöitä. Niitä ei googlesta voi hakea”, filosofoi Mikael Jungner.
”Tekniikalla voi tehdä mitä vain, mutta sivistys ja sielu pitää olla mukana”, lausui Riitta Uosukainen. Eräässä lehtihaastattelussa minulta kysyttiin karismaattisia esikuvia ja mainitsin silloin valtioneuvos Uosukaisen. Nyt tapasin hänet ja voin todeta, että livenä hän on vieläkin vaikuttavampi persoona.
Lopetan tämän kirjoituksen Uosukaisen sanoihin: ”Nuoruus voittaa aina, mutta se on väistyvä ominaisuus.”

Kommentit

  • anita kulmala

    Voi Junger jos elämä on Googlen varassa, mutta ei kai sentään. Ei sieltä opi lukemista, kirjoittamista, tasapainoilua, kiipeilyä, empatiaa ja niin edelleen eikä siellä aamukaste tunnu jalkapohjissa ja maisema tule vastaan kuin syli, ei puun latvus pidä kiinni tuulessa huojuessa.

  • paljonvartijaksi

    Elämän neljä vuodenaikaa.Kun yhdeksäskymmen alkaa hyvästellen kättä antaa ja aletaan siirtyminen kymmenenteen, silloin elellään omassa kropassa ja omissa aivoissa, yksin, ei yksinäisinä. Sielläpä ei yötä olekaan, vaan yö ja päivä vaihtavat paikkaa. En ole lukenut ko kirjaa,luen paljon, yön rauhassa, elän erittäin mielenkiintoista vaihetta, nimenomaan ikä voimavarana ja näin ajattelen tänään.

Jätä kommentti

*