Karismat puntarissa: Trump vastaan Clinton

Keskiverto koulukiusaaja ja presidentti väittelyssä.
Yhdysvaltain presidentinvaalien väittely viime yöltä oli samanaikaisesti loistavaa TV-viihdettä ja kauhistuttavaa kuultavaa.
Koska olen karismankehittäjä ammatiltani, erittelen väittelyä karisman kannalta. Käytän pohjana käyttämäämme kahdeksaa karismaluokkaa.

  1. Läsnäolo. Molempien huomio oli juontajassa, kilpakumppanissa, studioyleisössä ja kamerassa varsin luontevasti. Clinton tosin veti pidemmän korren selkeästi rauhallisemmalla otteellaan. Trump menetti uskottavuutensa silmiensä pyörittämisellä. Läsnäolon yksi peruspilari on positiivisuus. Siinä Clinton loisti kun taas Trumpista en positiivisuutta löytänyt lainkaan.
  2. Innoitus, siis tarttuva into. Tämä pohjautuu ihmisen arvoihin, niihin sitoutumisessa ja niiden välittämisessä. Trumpia en pysty arvioimaan, koska en löytänyt mitään johdonmukaisuutta. Tai no, arvo se itserakkauskin kait on.  Clinton taas vaikutti näiden suhteen olevan täysin yhdenmukainen.7
  3. Viestintä. Clinton puhui selkeästi, ymmärrettävästi ja kiteytti hienosti viestinsä. Kehonkieli oli rauhallinen ja tuki sanomaa. Trump taas poukkoili kesken lauseiden ajatuksesta toiseen. Sanat ymmärsin vaan en sanomaa. Hauskana yksityiskohtana oli käsien tolkuton huitominen. Seurasin pitkään, pysyykö mikrofoni pystyssä ja melkein hän sen pudottikin väittelyn loppupuoliskolla. Kehonkielellä oli harvoissa kohdissa yhtymäkohtaan sanojen kanssa.
  4. Olemus. Puvut ja niiden värit olivat varmaan mietitty kummallakin taholla. Ryhdikkäitä olivat molemmat. Tärkeä osa olemuksesta on käytös. No, kuten ingressissä sanoin: koulukiusaaja Trump vastaan presidentti Clinton.
  5. Itsetunto. Itseluottamus on varmaan molemmilla kovalla tasolla, oli se sitten totuudenmukainen tai valheellinen. Vastaanottavuus on kysy vastaanottaa kritiikkiä. Clinton vastaanotti se rauhallisesti, Trump öykkärimäisesti.
  6. Tunneäly. Itsetuntemus eli totuudenmukainen omakuva. Clintonista vaikea sanoa, mutta Trump vaikuttaa selkeästi häiriöiseltä. Sosiaalisessa ymmärryksessä ja taidoissa Clinton lienee maailmanluokkaa. Trump, no, keskiverto koulukiusaajatasoa.
  7. Rohkeus. Tuolla tasolla kumpikin ovat varmaan rohkeita: omaleimaisia, riskinottokykyisiä ja vallitsevia totuuksia kyseenalaistavia. Tässä voisin jopa antaa pisteen Trumpille, ellei hänen rohkeutensa olisi niin uhkarohkeaa ylilyöntiä koko maailman turvallisuuden suhteen.
  8. Aitous. Tietyllä tavalla Trump on varmaan aidompi. Eihän hän kykene mitenkään hillitsemään holtittomuuttaan. Aitouden peruspilareita ovat kuitenkin rehellisyys, avoimuus ja luotettavuus. Niistä ei Trumpissa ole häivääkään. Patologinen valehtelija.

Yhteenvetona sanoisin Clinton 7,5,Trump 0,5.
Jokainen meistä arvioi karismaa omien arvojensa lähtökohdista. Niin minäkin. En tiedä jaanko Clintonin arvoja, mutta sen tiedän, että en jaa Trumpin arvoja. Yksi eniten halveksimiani ihmisryhmiä ovat koulu-, työpaikka- ja yhdistyskiusaajat, jotka pahimmillaan ovat omatunto-, empatia-, totuudenpuhumistajoitteisia narsistisia psykopaatteja. Olen kauhuissani ajatuksesta, että sellainen johtaisi yhtä maailman vahvimmista armeijoista.

Jätä kommentti

*