Konkari ja kimuli törmäyskurssilla

Wildemar on 59-vuotias alansa todellinen ammattilainen. Hän on tehnyt koko pitkän uransa samassa virastossa. Hän on aina hallinnut erinomaisesti kaiken, mitä on tähän asti pitänytkin osata. Etenkin omasta mielestään.
Anna-Petroona on 17-vuotias lukiolainen. Hän on hakenut kolmena kesänä kesätöitä tuloksetta. Tänä kesänä onni potkaisi ja hänestä tehdään Wildemarin lomansijainen.
Pomo, Jeromias, 35, on ollut kevään aikana kovan paikan edessä. Lama ja väistämättömät rakennemuutokset ovat vetäneet nuoren johtajan hiljaiseksi.
Wildemar on leipiintynyt. Eläke siintää mielessä. Ajatuksen työssäkin kalastusreissuissa. Anna-Petroonan mielessä on näyttää vanhemmilleen, että tässä tytössä on ruutia. Pomoon pitää tehdä vaikutus. Jeromiasta ahdistaa omien esimiesten paine ja epätietoisuus tulevaisuudesta.
Wildemarilla on viimeinen työpäivä ennen kesälomaa. Päivä on Anna-Petroonan ensimmäinen ikinä. Aloittelija saa seurata hiljaa vierestä, kun pomo antaa konkarille tehtävän.
”Wildemar, kunnanjohtajalle pitää toimittaa kuvaus kuntaamme harkittavasta Kökkenheim-museon tontista arkkitehtuurikilpailua varten”, pomo käskyttää tiukan ystävälliseen tyyliinsä. ”Tarvitaan myyvä teksti, kovat faktat ja pari edustavaa kuvaa”, Jeromias tarkentaa toimeksiantoaan.
”Lomani alkaa tänään ja ajattelin siivota pöydän ja meilit. Sääkin on huono kuvaamista varten. Eikö se voisi odottaa elokuuta?” tinkaa Wildemar vastaan hapansilakan syöneen ilme kasvoillaan.
”Päätös tehdään valtuustossa illalla, joten se on saatava perille tänään”, Jeromias sanoo jo hieman kireämmin.
”Eihän Keijoakaan näy paikalla. Vain hän osaa ottaa kunnon kuvia. Tarvitsen Keijoa!” urmuttaa Wildemar lomanaloituskeijot mielessään.
”Teetkö sen vai annanko homman tuolle harjoittelijatytölle tuossa?” tiuskaisee Jeromias sarkastisesti sanojaan kirjaimellisesti tarkoittamatta.
”Eihän tuo kakara mitään osaa tehdä, kyllä tämä on ammattilaisen hommaa! Tehdään nyt sitten, kun pitää tämmöistä natsipomottelua ennen lomaa kuunnella, senkin jullikka”, WIldemar poistuu oven perässään karmeihin paiskaten.
Jeromias huokaa raskaasti. ”Ikävä, että jouduit kuulemaan tämmöistä ensimmäisenä päivänäsi”, hän pahoittelee Anna-Petroonalle. ”Mene vaikka lounaalle, niin katsotaan sitten iltapäivällä pientä perehdytystä tuleviin tehtäviisi.”
Päivä kuluu eteenpäin ja toimistolla on rauhallista. Wildemar lähti Keijon kanssa lounaalle ja toivottavasti myös uudisrakennuskohteen suuntaan. Jeromiasta ahdistaa.
Kello lähenee neljää. Wildemar pyyhältää paperit kädessä pomon huoneeseen. ”Tässä tämä kuvallinen kuvaus nyt sitten on. Juoksimme kohteelle, kuvasimme ja kiiruhdimme takaisin kirjoittamaan tekstiä pöytäkoneellani. Lomani alkaa viiden minuutin päästä, joten viet varmaan tämän itse kunnanjohtajalle”, äyskäisee konkari pomolleen.
Jeromias hymyilee velmusti ja ottaa paperin vastaan. Hän vilkaisee sitä nopeasti ja työntää paperit silppuriin. Wildemar katsoo suu auki. Kerrankin sanaton myrkkytykki. Silmäkulmastaan hän huomaa, että harjoittelijatyttö, mikä-sen-nimi-nyt-olikaan, istuu kermakakkuleivosta mutustellen pomon sohvalla.
Jermias-pomo nousee pöytänsä takaa seisomaan, painaa nyrkkinsä pöytälevyä vasten ja selittää tilanteen äärimmäisen rauhallisesti artikuloiden.
”Kolme varttia sen jälkeen kun annoin tämän tehtävän sinulle ja sinä olit vielä tekemässä Keijon kanssa lähtöä lounaalle sain multimediaviestin kännykkääni. Viestissä oli valmis teksti ja oikeat faktat sekä seitsemän kuvaa kohteesta eri suunnista kännykkäkameralla napsaistuna. Viestin lopussa luki: ”Riittäkö? T. Anna-Petroona, osaamaton harjoittelijatyttö.”
”Kelpasi ja hyvin kelpasikin. Pari pientä kirjoitusvirhettä korjasin ja pyysin Annaa kiikuttamaan viestin kunnanjohtajalle. Ennen kuin ehdin enempää ohjeistaa, lähetti hän viestin kaupunginjohtajan sihteerille älykännykästään”, Jeromias kuvailee pirullisesti hymyillen. ”Sinä ja Keijo olitte varmaan siinä vaiheessa ehtineet jo tilata ruokajuomat.”
” Kaupunginjohtaja muuten soitti hetki sitten. Hänellä oli hyvää ja huonoa kerrottavaa. Hyvää olivat ne vuolaat kehut ripeästä toiminnasta. Harjoittelijatyttökö noin taitava, hän ihmetteli.”
”Ja ne huonot uutiset…”
”Lomien jälkeen organisaatiossamme alkaa YT-neuvottelut. Oikein rentouttavaa lomaa, Wildemar!”
[Perustuu ikävä kyllä useisiin tositapahtumiin]

Jätä kommentti

*