Ette tainneet lapsoset ja lapsenmieliset tietääkään, että joulupukki on johtamisaktivistin kaveri. Me olemme glögilasillisen ääressä usein yhdessä miettineet, miten tontut saadaan jaksamaan. Ensin koko syksy tehdään pitkää päivää lahjojen paketoinnissa. Joulukuussa on paljon edustustehtäviä monissa kauppakeskuksissa ja pikkujouluissa. Jouluaattona puristetaan loputkin mehut tonttujen sukista, kun kaikki lahjat pitää saada perille oikeisiin osoitteisiinsa yhden illan aikana.
Kun pukki oli vielä nuori, ehdittiin tehdä, paketoida ja jakaa lahjoja paljon vähemmän kuin nykyään vaikka tontut ahersivat yötä päivää. Tämä johtui siitä, että pukki ei vielä osannut johtaa tonttuja.
Pukki oli kovin pahalla mielellä siitä, että ei pystynyt tonttujoukkonsa kanssa parempaan. Pukki tiuski usein tontuille ja torui heitä välillä laiskoiksi, tyhmiksikin. Mitä enemmän pukki kimmastui, sitä huonommin tontut suoriutuivat.
Silloin pukki ryhtyi miettimään itseään: milloin pukki itse pystyy parhaimpaansa ja milloin homma ei oikein kulje? Pukki huomasi, että iloisena omakin työteho on moninkertainen. Pahalla tuulella taas jo nutun nauhojen solminenkin käy työstä.
Siitä pukki teki monisatavuotisen uransa tärkeimmän keksinnön: tontut pitää tehdä iloisiksi ja onnellisiksi. Se on nykyään pukin tärkein tehtävä.

Niin ryhtyi pukki opettelemaan tonttujensa onnellistamista ja siitä asti ovat lapset saaneet lahjansa ajoissa kaikkialla maailmassa.
Pukki on nyt toistasataa vuotta kokeillut erilaisia keinoja tonttujen iloistuttamiseksi. Pukki on yrityksen, erehdyksen ja onnistumisen kautta löytänyt kolme kertaa kolme takuuvarmaa keinoa pakettirumbatuloksen parantamiseksi. Kolme liittyy pukkiin itseensä, kolme tonttujen kohteluun ja kolme asiakasrajapintaan, lapsosiin.
Seuraavassa joulupukin johtamispajassa pukki paljastaa ensimmäiset kolme vinkkiään. Ihan lähipäivinä. Nyt pukin pitää mennä katsomaan, mikä naurunremakka ja laulu tuolta paketointiosastolta taas kuuluukaan.
T. Joulupukki ja johtamisaktivisti