Mitä on suomalainen karisma?

Toimittaja Kari Angeria arvioi Karisma-kirjani Iisalmen Sanomissa 24.8.2015 (lue juttu tästä). Kivan arvion tekikin. Kehujen joukossa oli myös parannusehdotus:
”Karisma-kirjan luettuaan jää oikeastaan kaipaamaan vain yhtä asiaa. Kirja voisi lähestyä karismaa vielä enemmän suomalaisuuden näkökulmasta.
Millaista on erityisesti suomalainen karisma? Onko olemassa joitain eroja siinä, mitä asioita suomalaiset pitävät karismaattisena ja mitä muut? Mitkä piirteet korostuvat Suomessa?”
Hyviä kysymyksiä, jotka ansaitsevat vastauksen. Pohdiskelen asiaa hieman.
Parikymmentä vuotta sitten eräs silloinen työkaverini kutsui minut erääseen tilaisuuteen helsinkiläiseen hotelliin. Kutsuessaan hän oli hyvin vaitonainen. Päätin mennä paikalle, koska kaveri oli saanut muutaman kuukausi aikaisemmin harhaluodin reiteensä johtamassani ampumaharjoituksessa. Se on kuitenkin toinen tarina.
Paikan päällä hotellissa selvisi, että kyseessä oli verkostomentorointiverkoston rekrytointitilaisuus. Pesuaineita ja lisäravinteita, mitä lie.
Satakunta tuulipukukansalaista oli ahdettu suurehkoon saliin. Sali oli kuitenkin liian pieni, jotta olisi voinut luontevasti olla puhumatta ja silmiin katsomatta tuntemattomia ihmisiä. Onneksi olimme kaikki samaa kansaa eikä kukaan yrittänytkään tehdä kummoisempaa tuttavuutta. Ihmisten vaatetusta en tarkkaan muista, mutta mieleenpainuva valikoima erilaisia kengänkärkiä jäi mieleeni.
Tilaisuus alkoi. Lavalle astui esittelijän mukaan miljoonaomaisuuden tehnyt australialainen verkostomarkkinointiaktivisti. Bodarivartalo kannatteli kallista pukua. Kultaiset sormukset loistivat takariville asti (mielenkiintoista muuten että valtaosa yleisöstä mahtui nimenomaan takariviin).  Esiintyjän itsevarmuus hehkui kilpaa salin loistokkuuden kanssa.
Aussiguru alkoi puhua. Matalan karismaattisella äänellään hän sanoi lauseen tai pari asiaa. Sitten hän alkoi huudattaa yleisöä: ”Ain’t that right? Say yes, Finns!” hän huusi.
Vaan eipä yleisö lähtenytkään mukaan. Ennemminkin yleisö lähti. Ensin yksi, sitten muutama muu. Pari tyyppiä jokaisen huudatusyrityksen jälkeen.
Meni noin kymmen minuuttia tilaisuuden aloituksesta, kun minut paikalle kutsunut työkaverini pyysi anteeksi ja sanoi, että mennään jonnekin kaljalle. En saanut koskaan tietää, miten tilaisuus päättyi. Tokkopa kovinkaan hyvin.  Eipä ole kyseisiä tuotteita vastaani sen jälkeen tullut.
Tarinan opetus?
Saattaa olla, että tuo amerikkalaista herättäjäpastoria muistuttava kaveri toimii monessakin paikassa maailmalla. Vaan ei Suomessa. Suomalainen karisma on paljon hillitympää.
Voimme ehkä viihtyä hetken yltiöpäisessä tunnelmannostatuksessa, mutta jos meidän tulee sitoutua johonkin, kaipaamme asiallisen rauhallista esiintymistä. Ehkä tästä syystä Alexander Stubb hävisi Juha Sipilälle tänä vuonna. Valtiovarainministeri on selkeästi jo ottanut opikseen.
[Karisma – 30 keinoa parantaa henkilökohtaista vaikuttavuutta (Ketterät Kirjat, 2015)]

Jätä kommentti

*