Narsisti, sinuun laitan toivoni!

Miksi ihmeessä valitsemme johtajiksi ihmisiä, jotka eivät välitä pätkääkään muista? Miksi annamme valtaa niille, jotka saavat mielihyvää toisten vahingoittamisesta? Eikö meidän kannattaisi valita johtajiksemme henkilöitä, jotka välittävät meistä ja jotka työskentelevät hyväksemme?
Olen pohtinut tätä viime viikkoina paljonkin, koska Yhdysvalloissa on miljoonia ihmisiä valmiina antamaan tukensa omatunto-, empatia- ja totuudenpuhumiskyvyttömälle ehdokkaalle. Yhdelle pahimmista koskaan näkemistäni narsistisen psykopaatin koulukirjaesimerkeistä.
Olemmeko me niin masokistisia ja itsetuhoisia, että janoamme kärsimyksen maksimointia? Voiko tähän ilmiöön olla mitään loogista selitystä?
Yksi selitys on se, että narsistin sanomiset ja tekemiset ovat välillä niin uskomattomia, että niitä jopa pitää totena. Käytös on niin kaukana normaalista, että vaihtoehdoksi jää vain uskominen. Ihmisellä kun on todistetusti tarve uskoa johonkin itseämme suurempaan.
Toinen mahdollinen selitys saattaa liittyä luonnonvalintaan, joka on suosinut narsismia. Narsistit kannattajineen ovat jakaneet geenejään laajalti, kun taas narsistin vastustajat on tapettu hyvissä ajoin ennen lisääntymistouhuja. Jos ovatkin jo kerenneet lisääntyä, on jälkikasvu teurastettu varmuuden vuoksi.
Kolmas selitys on sivistymättömyys. Demokratia on ihmiskunnan suurimpia ja hienoimpia keksintöjä, mutta siinä on ainakin yksi valuvika. Kaikilla on sama äänivalta – heilläkin, jotka eivät ole vaivautuneet tutustumaan aineistoon ja aihetodisteisiin, saati ilmiöiden taustoihin. Näihin laiskoihin on helppo vedota populistisilla ja ilmiselvän valheellisilla argumenteilla. Kun lukee vain lööpin ja sarjakuvat, jää paljon tietoa saamatta.
Näin voi tapahtua vain USA:ssa? Onneksi Suomi on paljon sivistyneempi maa. Meillä ei voisi käydä niin, että valtiomme tai kuntiemme, yhteisöjemme ja jopa yritystemme johdossa olisi pahansuopia ja täysin itsekeskeisiä henkilöitä. Jos joskus epähuomiossa näin sattuisikin käymään, hoidetaan ongelma pois päiväjärjestyksestä heti seuraavassa kokouksessa. Sarkasmi on muuten vaarallinen tyylilaji – kaikki eivät sitä huomaa.
Toni Hinkka
Kirjoittaja ratkoo ja lieventää työkseen kiusaajanarsistien aiheuttamaa kärsimystä organisaatioissa ja on viimeistelemässä kirjaa “Selviydy Narsistista”.

Kommentit

  • suomalainen 1958

    Osuva kirjoitus. On ollut paljon keskustelubaiheena tuttavapiirissä, miten tällainen tapa voi menestyä. Mitä ilmeisimmin niin tapahtuu siellä, missä koulutus ja yleissivistys on retuperällä. Jos ajatellaan USAa, siellä on paljon korkeasti koulutettuja ja valveutuneita ihmisiä, jotka tekevät päätöksiään järjen pohjalta. Mutta aivan järkyttävän paljon myös ihonväristä riippumatta niitä, jotka perustavat päätöksensä tunteeseen perehtymättä tosiasioihin. Meillä on ainakin kaksi suurvaltaa, jotka ovat epästabiileja tästä syystä. Demokratian valuvika ei kovin paljon tunnu näkyvän Euroopassa eikä varsinkaan Pohjoismaissa. Pohjoismaiden mallia yhteiskunnassa on vain melko vaikea soveltaa varsinkaan Venäjällä johtuen autoritaarisuudesta, josta valtiojohto ei edes harkitse luopuvansa. USAn malli taas perustuu siihen, että jokainen hoitakoon asiansa miten lystää, ilman yhteiskunnan tukea.

  • Kiero savolainen

    Otan sarkasmistasi vaarin, Toni ;)

Jätä kommentti

*