Palautteen murskaamat suomalaissielut

Jos toista ihmistä kehuu, niin hän ylpistyy. Hyvä tyyppi muuttuu ylimieliseksi paskiaiseksi. Laiskistuu ja lakkaa yrittämästä.
Jos toisen virheistä huomauttaa, menee tämä ihminen rikki. Hänen psyykensä murenee. Masentuu raukka ja lakkaa yrittämästä.
Normaali terve ihminen ei sairastu asiallisesta kritiikistä. Taatusti eivät ansaitut kehut ja kannustus ihmistä laiskista tai ylpistä. Päinvastoin, pienikin myönteinen palaute tuo vastaanottajalle mielettömästi lisää energiaa.
Vai onko niin, että se onkin kehuja tai kritisoija itse, joka kärsii? On häpeällistä arvostella – hyväksi tai huonoksi – toisen suoritusta. Jos toista kehuu, samalla itsensä alentaa?

Me suomalaiset olemme tunnettuja siitä, että mietimme kovasti mitä toiset meistä ajattelevat. Ehkä tämä johtuu siitä, että meidän on ollut pakko arvailla toisten ajatuksia, koska emme niitä heidän suustaan kuule?

Kehitän ammattimentorina johtajia ja johtamista. Yksi yleisimpiä kehitystoiveita johtajia ja kaikkia kollegoita kohtaan on palautteen antaminen. Eikä toivota pelkästään kehuja, vaan rehellistä kehittävää palautetta.
Olen mielestäni aika keskiverto keski-ikäinen suomalainen mies. Tunnustan, että kaipaisin paljon enemmän palautetta. Muutamilta ihmisiltä sitä saankin ja arvostan heitä siitäkin syystä mielettömästi. Saan heiltä paljon positiivista palautetta ja se antaa heille oikeutuksen myös kritisoida. Kun tiedän, että he arvostavat tekemisiäni, ei kritiikki satuta, vaan otan sen tosissani. Tiedän sen olevan välittämistä, syvää ystävyyttä.
Toki joukkoon mahtuu myös niitä, jotka eivät koskaan keksi toisista mitään hyvää sanottavaa. Heidän mielestään kaikki on aina väärin tai huonosti. Tai jos sattuisi tekemään jotain hyvää, on hänen motiivinsa varmasti kyseenalaiset. Tällaisiakin ihmisiä löytyy aika monesta organisaatiosta ja perheestä sekä yhä enenevässä määrin keskustelupalstoilta. Ilman heitä yhteiskuntamme kehittyisi hyvään suuntaan paljon nopeammin.
Kannustakaamme toisiamme! Jos kehumislihakset ovat käyttämättöminä surkastuneen eivätkä sanat tule luonnostaan, on uuskannustusavuttoman nykyihmisen avuksi kehitetty peukkumerkit ja hymiöt.

Kommentit

  • Ulkopuolinen

    Kukaan meistä ei tule saaneeksi aikaan pelkkää kehuttavaa. Siten puhdas ylistäminen tai sitten hienotunteinen tai suhteita varjeleva vaitiolo peittävät alleen epäkohtia ja voivat jopa kannustaa jatkamaan väärällä tiellä. Tämä ilmiöhän vaikuttaa vahvasti normaaleissa ihmissuhteissa. Näillä nettipalstoilla, varsinkin nimettömänä toimien, tilanne on siinä suhteessa terveempi ja tasapainoisempi.

    • Toni Hinkka

      Hyvä Ulkopuolinen,
      Rehellinen pitää olla sekä kehuissa että moitteissa. Vaitiolo on joskus viisasta, mutta tärkeissä asioissa pitää tarvittaessa nousta barrikadeille.
      Itse en ole vielä tavannut ainuttakaan ihmistä, josta ei myös kehuttavaa voisi löytyä, kun tarpeeksi kaivaa. Toivottavasti minun ei tarvitse tässä suhteessa pyörtää sanojani.
      Kiitos kun kommentoit aktiivisesti!
      Kaikkea hyvää,
      T. Toni, johtamisaktivisti

  • Ovienulkopuolelta

    “Kissa kiitoksella ellää”…

    • Toni Hinkka

      Hyvä Ovienulkopuolelta,
      Niin elää ihminenkin – tai saa ainakin energiaa. Luin jostain joskus, että kiitoksen ja kehun motivaatiovaikutus on moittta tai kritiikkiä kymmenen kertaa tehokkaampaa.
      Kaikkea hyvää,
      T. Toni, johtamisaktivisti

  • selvis

    Minä niin odotan seuraavaa blogipostaustasi enkä nyt tässä kehu ollenkaan.

    • Toni Hinkka

      Hyvä Selvis,
      Kiitos kommentistasi. Kivaa paineen värinää seuraavaa kirjoitusta varten.
      Kaikkea hyvää,
      T. Toni, johtamisaktivisti

Jätä kommentti

*