Pukki ja johtamisaktivisti naukkailivat eilen itsenäisyyspäivän kunniaksi muutamat kardemummaglögit. Aktivisti kysyi joulupukilta, miten pukki jaksaa olla koko ajan niin iloinen, positiivinen ja kannustava, että hymy tarttuu kaikkiin tonttuihin ja tontuista edelleen ihmisiin? Pukki otti piparin ja kertoi.
Pukki oli vielä viisikymmentä vuotta sitten aika plösö. Pienenkin paketin lahjanarun solminen nosti hien otsalle. Kävely pajasta keittiöön aiheutti hengästymisen. Ei siinä paljon hymyillä ja kannustaa jaksanut, kun kaikki energia meni peruselintoimintojen ylläpitoon. Mielialakin oli maassa. Hymy oli korkeintaan sitä tarttumatonta laatua, tekohymyä. Pukki ymmärsi, että näin ei voi jatkua.
Pukki palkkasi henkilökohtaisen kuntovalmentajan, personal trainerin. Hänen kanssaan kokeiltiin montaa eri lajia, kunnes löytyi se pukille sopiva. Nyt pukilla on oma pieni punttisali ja sen tärkein varuste on taikajuoksumatto. Monesti on pukki matolle alakuloisena noussut, mutta ei koskaan masentuneena siltä laskeutunut. Se on se maton taika. Ensimmäinen pukin iloistuttamisneuvoista onkin omasta kunnosta huolehtiminen. Sen on pukki tontuille velkaa. Ovat tontutkin esimerkin innoittamana ruvenneet harrastamaan kukin itselleen sopivaa liikuntaa.
Kerran pukki haukotteli oikein makeasti pajassaan. Hetken päästä alkoivat kaikki tontutkin haukotella. Kohta kukaan ei enää jaksanut huhkia ja siltä päivältä jäi paketointimittari pahasti miinukselle. Pukki tajusi, että haukotus tarttuu, mutta pukinpa haukotus se vasta tarttuukin. Tarttuukohan pukin muutkin mielialat, hän mietti? Pukki päätti testata tonttujensa kanssa iloisuutta ja surullisuutta, hyvän- ja pahantuulisuutta sekä innostusta ja latistamista. Kyllä, kovasti olivat tarttuvaa lajia kaikki pukin tunteet.
Nykyään pukki on opetellut säätämään oman mielialansa sopivaksi ennen pajaan astumista. Pajan eteisessä on peili, jonka edessä pukki tekee hyväntuulisuusmindfulnessharjoituksensa. Pukki toistaa mielessään olevansa iloinen, iloinen, iloinen – niin monta kertaa, että kuvastimesta heijastuu aito hymy ja pukin mieli on täynnä iloisuutta. Vasta sitten pukki menee pajaan. Nyt kun pukki on tehnyt rutiiniaan pitkään, onnistuu se yleensä muutamassa sekunnissa. Harjoitus tekee mestarin iloisuudessakin. Pukin toinen iloistuttamisneuvo on oman ilon ylläpito.
Pukille ehkä kaikkein tärkeintä on joulumuorin tuki. Pukilla oli nuorempana muori, joka ei kannustanut pukkia. Jos pukki oli allapäin, ei muori antanut halia. Jos pukki oli innossaan, vähätteli muori pukkia. Pukista tuntui, ettei muori ollut pukista ylpeä. Oli muori kait kasvatettu suomalaisittain onnensa kätkemään. Ei pukki pystynyt silloin menemään tonttujenkaan eteen kovin iloisena. Vaikka pukki kuinka halusi muoria muuttaa, ei se onnistunut.
Monta kymmentä vuotta eli muorittomana pukki. Vaikka nyt ei pukkia latistettukaan, latisti yksinäisyys pukkia.
Yhtenä keväänä pukin lomaillessa Kanariansaarilla, pukki törmäsi ihanaiseen naiseen. Tämä nainen kuunteli ja ymmärsi pukkia. Hän sai vastoinkäymiset puhuttua mahdollisuuksiksi ja ilot kasvatettua riemuksi. Nainen tuntui palvovan pukkia ja pukki palvoi takaisin. He suorastaan kilpailivat toistensa tukemisessa. Näin sai pukki uuden muorin eikä ole pukki paljon iloistuttamisharjoituksia sen jälkeen tarvinnut. Pukin kolmas iloistuttamisneuvo onkin läheisten tuen tärkeys. Kodin pitää olla paikka, josta saa virtaa ja mielenrauhaa. Pukki tietää, että vaikka hän olisi töissä mokannut kuinka pahasti tahansa – mitä hän aika usein vieläkin tekee vaikka on jo niin kokenut – voi hän aina luottaa muorin tukeen.

Oho, nyt muori kutsuu pukkia. Pitää mennä nopsaan, kun se noin kujertaa. Mitäköhän kivaa hänellä on nyt mielessään? Leivotaanko piparkakkuja tai jotain muuta? Pukki palaa neuvoihin taas muutaman päivän päästä. Silloin keskitytään tonttujen kohteluun. ”Muori, pukki on tulossa!
T. Joulupukki ja mentoritonttu