Rakkaudentunnustus – en tykkää, tykkään, salatykkään

Olen sekaisin SoMesta, sosiaalisesta mediasta. Facebook, LinkedIn, Twitter, Instagram, mitä niitä nyt on.
En millään tahdo ymmärtää niitä. Usein kun minulla on asia, jota en ymmärrä, pohdin ilmiötä kirjoittamalla. Kirjoitan siis usein. Kirjoittaessa asia tulee jäsennellyksi eri tavalla kuin pelkästään päässä pohtimalla. Näin ongelma avautuu ja muuttuu ymmärrettäväksi.
En tajua sitä, miksi jostain tykätään ja jostain taas ei. Tykkäämiset eivät tunnu noudattavan mitään logiikkaa. Kun kirjoittaa jostain tärkeästä ilmiöstä, tunteella ja vieläpä kaunokirjallisen taidokkaasti, muutama hassu tykkäys. Jos raiskaa kielioppia täysin yhdenpäiväisestä asiasta, sata tykkää.
Hei, nyt tajusin. Yhdentekevästä on helppo tykätä, koska siinä ei joudu laittamaan omia arvojaan muiden näkyville. Ei tarvitse miettiä, mitä kaverini, pomoni, asiakkaani tai puolisoni ajattelee minusta, kun nyt tästä tykkään. On turvallista olla tykkäämättä tai tykätä vain turvallisesta, hömpästä.
Olen kirjoittanut jonkin verran työpaikkakiusaamisesta ja narsismista. Niistä ei moni tykkää. Tämä varmaan johtuu siitä, että joko ilmiö ei kosketa lainkaan tai sitten se koskettaa vähän liiankin läheltä. Tykkäämällä pelkää altistavansa itsensä tai läheisensä vielä pahemmalle kiusaamiselle. Ei siis kannata tykätä. Moni onkin salatykkääjä. Olen saanut kymmeniä henkilökohtaisia viestejä, joissa kirjoitusteni antamaa apua on kiitelty. Tykkään.
Kirjoitan siis jatkossakin mielestäni tärkeistä asioista. Tykkäätte siitä tai ette. Heitän välillä hömpäksi, jos kaipaan itsetunnolleni tykkäämisruisketta.
Olen vasta viime viikkoina huomannut, että tunnen aika monia kansanedustajaehdokkaita sosiaalisen median kautta. Heistä monet ovat olleet aika hissukseen, mutta nyt heillä on kovasti usein asiaa.
Se on mielestäni vain hyvä, koska näin voin tutustua heidän ajatuksiinsa paremmin. Joistain ajatuksista saatan tykätäkin.  Vaan kehtaanko painaa tykkää, kommentoi tai jopa jaa -nappuloita? Mitä muut ajattelevat, jos juuri tuon puolueen ehdokkaan ajatuksesta tykkään? Mitä, jos ehdokas on ystäväni, jonka kirjoituksista olen vaalien ulkopuolella tavannut tykätä?
Uskallan väittää, että sosiaalinen media on viimeistään näissä vaaleissa merkityksellään ohittanut vaalikahvitelttailuin toreilla. Ehdokas, joka ei ole SoMessa aktiivinen, ei tule valituksi. Ehdokkaat, älkää kuitenkaan kirjoittako hömppää tykkäämisen toivossa, vaan aitoa asiaa suoraan sydämestänne. Ihmiset voivat sitten vaaliuurnilla salatykätä.

Kommentit

  • Ulkopuolinen

    Suosio merkitsee henkistä painetta. Haluaa olla jatkossakin tykätty ja siksi täytyy olla tarkkana, ettei tee ainakaan julkisesti mitään suosijoilleen epämieluista. Itse asiassa aidosti haluaa palkita heidät saamastaan myönteisestä huomiosta. Voi jopa joutua kieltämään jotakin itsestään. Sillä suosion menettäminen tekee kipeää.
    Mutta epäsuosittu on kaikesta tuosta vapaa ja rasitteeton. Hän ei voi menettää oikeastaan mitään. Mitä epäsuositummaksi hän tulee, sitä vapaammaksi ja itsenäisemmäksi hän tuntee olonsa. Voi sanoa ja tehdä verraten vapaasti, oman mielensä mukaisesti.
    Toki liika on aina liikaa, joten epäsuosittukin yleensä tuntee rajansa. Ja epäsuosio vaatii itsetunnon – oikeutetun tai vaikkapa perusteettomankin – vahvaa tukirankaa, jotta mieli ei pääse enemmän tai vähemmän avoimen paheksunnan ja pilkan paineessa murtumaan.

    • Ulkopuolinen

      Entä sitten, jos epäsuosittu kuitenkin haluaisi olla suosittu tai ainakaan ei epäsuosittu? Onko tässä tilanteessa peräti tragedian aineksia? Paineita siinä ainakin lienee siinäkin. Epäilemättä hankala tilanne.

    • Toni Hinkka

      Hyvä Ulkopuolinen,
      Hienoa analyysiä. Aika monet on tainnut suosio myös pilata.
      Ennemminkin hain kirjoituksessani sitä, että suosio ja asian tärkeys eivät kulje rinta rinnan.
      Kiitos kommentoinnistasi jälleen kerran!
      Kaikkea hyvää!
      T. Toni, johtamisaktivisti

Jätä kommentti

*