Riittävyyskato tuhosi sivilisaation

Riittävyyskato

Tämä on tarina sivilisaation tuhosta eräässä ulottuvuudessa, jossa oli keskisuuri planeetta nimeltään Muusoikio (nimi ja muoto muutettu turvallisuussyistä). Planeetta on toki edelleen olemassa, mutta siellä ei ole enää ketään tarinoita kertomassa.

Kaikki sai alkunsa kauan sitten suuren valtakunnan pääkaupungissa. Sinne saapui jo hieman mainetta niittänyt toinen päähenkilömme Ron (nimi muutettu turvallisuussyistä). Ron näytti hieman persoonalliselta, mutta päällisin puolin terveeltä.

Sisältä hän oli kuitenkin vakavasti sairas. Häntä vaivasi riittävyyskato. Se on parantumaton ja tuhoon johtava mielen sairaus, jossa unelmoidaan niin suurista, ettei edes kaiken saavuttaminen voi tuottaa tyydytystä.

Kaikkein pahimmat oireet sairaalle aiheutuu siitä, jos jollakulla on edes jotain enemmän kuin itsellä. On esitetty teoria, että sairaus voi parantua vain, kun kellään muulla ei ole enää mitään, edes henkeä, jolloin sairaalla on kaikki, paitsi ihailijoita. Siitä varmaan juontuu tämän sairauden yksi näkyvistä sivuoireista: viehtymys joukkotuhoaseisiin ja pieniin punaisiin nappeihin. No, kukaan ei ole jäänyt henkiin todistamaan tämän teorian paikkansapitävyyttä. Toisen teorian mukaan tämä selittää myös sen, miksi vaikutamme olevan yksin maailmankaikkeudessa. Riittävyyskato tuhoaa sivilisaatiot aina ennen kuin tähtiin kurkottaessaan ne saavuttavat ja poroksi palavat.

Ron siis saapui valtakuntaan, jonka hallitsijalla jo oli tällainen kadehdittava punainen nappi. Ronilla ei nappia vielä ollut, joten hän oli napinpuutteessaan päättänyt matkustaa lähelle napinhaltijaa. Jos vaikka saisi ideoita oman, ja tietenkin isomman, napin hankintaan.

Hallitsija nimi oli Dimir (nimi muutettu turvallisuussyistä). Hän oli myös vakavasti riittävyyskatoinen, muttei riivatun, kuten Roni, joka napittomana kärsi paljon vakavammista oireista. Dimiriä vaivasi myös toinen tauti, joka ilmenee useilla jotain jo saavuttaneilla, nimittäin menettämiskammo-oireyhtymä. Siinä saavutusten tyydyttymättömyys yhtyy pelkoon siitä, että joku muu saavuttaa jotain vastaavaa, mikä tuntuu menettämiseltä vaikkei mikään vähenekään. Se vain on niin että 15 senttinen on iso kymmensenttisten porukassa, mutta auttamattoman vaatimaton 20 senttisen seurassa. Kolikoista puheenollen.

Dimir lievitti oireitaan luomalla vainoharhanruokinta-automaatin. Tämä aparaatti seurasi herkeämättä kaikkia hänen valtakuntaansa saapuvia. Jos jotain vähänkin merkillistä tapahtui, aparaatti tallensi todisteet ikuisiksi ajoiksi muistiinsa. Siksi Ronin nolon hotellihuonetempauksen (kaikki tietää, joten ei sen yksityiskohdista sen enempää) todisteet välittyivät lopulta Dimirin korviin ja silmille, kun Roni oli vihdoin saanut oman punaisen nappinsa. Kepulikonstein ja Dimirin tahattomasti avustaen, mutta kuitenkin.

Vuosia myöhemmin he kohtasivat pienen puolueettoman valtion maaperällä. Kaikki Muusoikion asukkaat näkivät, kun tapaamisessa pirullisesti hymyilevä Dimir nojautui ylimielisesti virnuilevaa Ronia kohti ja kuiskasi tämän korvaan jotain, mikä vei Ronin kasvoilta kaiken veren. Historian hyytynein hymy, asiantuntija arvioivat.

Mitä tämän jälkeen tapahtui, on sitten toinen tarina. Jos sitä on enää kukaan kertomassa.

Toni Hinkka

Kirjoittaja on toisinaan järjissäänkin

Jätä kommentti

*