Yhteiskuntasopimusneuvotteluissa nousi esiin halu lisätä työssäkäyvien vuosityötä sadalla tunnilla. Tällä tavoitellaan talouskasvua. Tavoite on hyvä, mutta keinon suhteen ollaan mielestäni pahasti hakoteillä.
Ensimmäinen ajatusvirhe on siinä, että talouskasvun ja työmäärän lisäyksen arvioidaan korreloivan suoraan keskenään. On varmasti aloja, joissa vuosityön kasvattamisella on merkitystä. Mutta yhtä varmasti on aloja, joissa vuosityön kasvattaminen huonontaisi työn tehokkuutta. Ainakin itse koen saavani tässä varsin luovassa ammatissani enemmän ja parempaa aikaan, kun teen kahdeksantuntista päivää kymmentuntisen sijaan. Työtäni arvioidaan lopputuloksen perusteella; ei sen perusteella, miten paljon olen siihen käyttänyt aikaa.
Toinen ajatusvirhe sisältyy osaoptimointiin. Pusertamalla työssäkäyvistä enemmän irti olisimme luomassa yhä enemmän niitä, joilla ei ole mitään tekemistä. Kun viimeksi mainitut ovat yhteiskunnan näkökulmasta pikemminkin kuluja kuin tuottoja, yhteiskunta polarisoituisi kahteen huonosti voivaan ryhmään: työssäkäyviin ja työttömiin. Itse uskon, että lähes jokaisen kyvyille on mahdollista löytää tuottavaa tekemistä.

On oleellista ymmärtää talouskasvun kaava. Talouskasvu = tuottavuus kertaa työpanos. Kumpaankin kertolaskun tekijään voidaan vaikuttaa sekä tietotekniikkaa hyödyntämällä että johtamista kehittämällä.

Jos työtekijällä on huonot työvälineet, hän ei saa käyttävissä olevassa ajassa yhtä paljon aikaiseksi kuin hyvillä välineillä. Hyvät työvälineet kasvattavat myös työmotivaatiota. Nykyajan työvälineet ovat yhä enenevämmässä määrin tietoteknisiä. Tietotekniikka mahdollistaa myös työn muuttamista paikkariippumattomaksi, mikä mahdollistaa työn määrään lisäämisen.
Hyvin johdetussa työympäristössä työntekijän työteho voi olla jopa sata kertaa parempi kuin huonosti johdetussa. Kettuuntunut työntekijä haluaa karata eläkkeelle paljon innostunutta aikaisemmin eikä työperäisen masennuksen vuoksi eläköityneen työntekijän aiheuttamaa työmäärän menetystä paikata millään eläkeiän nostolla.
Itse rakastan valtaosaa siitä, mitä saan työssäni tehdä. Kollegani kohtelevat minua ystävällisesti, kunnioittaen ja tasa-arvoisesti. En vilkuile kelloa, kun saan toteuttaa itseäni. Viihdyn lomalla muutaman viikon, mutta odotan innolla myös paluuta työpaikalle ja työkavereiden seuraan. Eläkkeelle en aikonut siirtyä koskaan, jos vain terveyttä ja tolkkua riittää.
Ei siis kannata käyttää energiaa tuntien määrän miettimiseen, vaan siihen, miten niistä tunneista tehdään tuottavampia! Uskon näkeväni tämän neuvottelupelin taakse ja olen aika varma, että tämä on taktinen heitto, jolla saadaan parannettua neuvotteluasemaa jossain oikeasti tärkeässä kysymyksessä.