Sata päivää tiuskimatta

Kovasti on ollut puheissa ja kirjoituksissa sata päivää ilman viinaa -kampanja. Taidan siihen itsekin osallistua, mutta en koe sitä mitenkään kovaksi haasteeksi omilla tottumuksillani. Mutta, mitä jos olisin sata päivää täysin tiuskimatta ja huomauttelematta? Kaikissa rooleissani: johtajana ja kollegana, aviomiehenä ja isänä, kuluttajana ja kansalaisena.
Johtajana en tiuskisi johdettavilleni missään tilanteessa. En koe sitä kyllä nytkään tekeväni, mutta ehkä joskus tulee semmoinen piilotiuskiminen esiin kehonkielessä. Keskitynpä lopettamaan senkin vähän. Toki saan tiedustella johdettaviltani normaalien sovittujen tehtävien valmiusastetta ja kommentoin asioita rehellisesti pyydettäessä. Mutta en huomauttele mistään. Saa nähdä romahtaako bisnes vai voisiko se jopa kukoistaa entistä paremmin.
Kotitiuskiminen on vähän suurempi haaste. Sitä kun tottuu olemaan pidäkkeettömämpi niiden ihmisten seurassa joita eniten rakastaa.
Ottaisikohan se vaimo eron, jos olisin sata päivää huomauttelematta yhtään mistään? Ihan sama mitä ja miten hän tekee tai jättää tekemättä, hymyilen ja kiittelen vain. Ihan niin kuin silloin sata päivää ensitapaamisemme jälkeen. Onhan siinä riski, että huhtikuussa hän luulee, että voi odottaa minulta semmoista loppuelämän. Piloille menee varmaan koko suhde; viisitoista vuotta onnea ja sitten mies pamahti yhtäkkiä hullun kiltiksi.
Lasten kanssa otan valtavan riskin. Nehän kasvaa varmaan ihan kieroon, kun isi muuttuu lepsuksi. Kohta ne polttaa pulpetteja (kuten isi kakkosluokkalaisena – se oli vahinko!) ja maistaa viinaksia (kuten isi 17-vuotiaana). Toki turvallisuuteen liittyvissä asioissa minun pitää heitä muistuttaa, mutten tiuski, vaan lempeästi totean.
Kuluttajana en huomauta mistään palvelusta ja kohtelusta. Vain jos saan hyvää, niin kehun, mutta moitteet pidän sisälläni. Kyllä se taitaa maamme palvelutaso romahtaa.
Kansalaisenakaan en kritisoi edes selän takana päättäjiämme ja instituutiotamme. Edes blogeissani en kirjoita mistään epäkohdista vaan nostan esiin vain myönteisiä johtamisen ilmiöitä. Ainoa sallittu poikkeus on, että viimeistelen narsististaselviytymisoppaan, kun siinä on aikaisemmin luvattuja määräaikoja. Siitä ilmiöstä kun ei pelkästään positiivisia voi kirjoittaa.
Mahtaa se demokratiamme ja sivilisaatiomme nyt tuhoutua huhtikuun puoleen väliin mennessä.
Eihän se täydellinen tiuskimattomuusabsolutismi ole mahdollista näin kylmiltään. Sallin siis lipsahdukset, mutta rankaisen itseäni, läheisiäni ja yhteiskuntaamme jokaisesta tiuskimisesta kahdella tiuskimattomuuslisäpäivällä. Jokaisen narahtamiseni paljastan kaikelle kansalle Facebookissa ja tämän blogin kommenttikentässä.
Katsotaan muuttuuko mikään vai muuttuko kaikki. Julkaisen oman loppuraporttini perjantaina 17. huhtikuuta tällä samalla foorumilla. Kerron lipsahdustilastot ja miten muutuin miehenä. Pyydän myös todistajalausunnot lähipiiriltäni.
Onkohan tämä typerin lupaukseni ikinä? Uskallatko sinä lähteä mukaan?
T. Toni, johtamisaktivisti

Kommentit

  • Toni Hinkka

    Päivä 1 – lokikirja:
    Vuorokausi takana enkä ole ainakaan huomannut tiuskineeni tai huomautelleeni. Eipä ole kukaan tai mikään antanut aihettakaan. Vai onko se vain minun mindsetistäni kiinni?
    /TH

  • Ulkopuolinen

    “…ehkä joskus tulee semmoinen piilotiuskiminen esiin kehonkielessä. Keskitynpä lopettamaan senkin vähän.”
    Lieneekö tuo edes mahdollista, vaikka sitä kaiken aikaa muistaisi peilin edessä tietoisesti tarkkailla, samalla kun joutuu keskittymään keskustelukumppaniinsa ja itse asiaan. Itsensä hillitseminenkin nimittäin näkyy kehonkielessä, en sitten osaa nyt sanoa, miksi toinen ihminen sen vaistomaisesti tulkitsee.
    Ihmisen mahdollisuudet kätkeä todelliset tunteensa ja asenteensa eivät siis ole kovin hyvät. Mutta, kuten tiedämme, ihmisen mahdollisuudet myöskään tuon tiedostamattoman tietonsa hyväksikäyttämiseen eivät eri syistä ole kattavat. Nimenomaan huijausten onnistuminenhan perustuu tähän vajavaisuuteen.

    • Toni Hinkka

      Hyvä ulkopuolinen,
      Hyvä huomio ja oikea ajatus.
      Kyllä kehonkieltäkin oppii hillitsemään ihan automaattisesti kun vain harjaantuu. Aluksi kun opettelee, se voikin näyttää väkinäiseltä, mutta ajan myötä ote rentoutuu.
      Itse olen kiinnittänyt kehonkieliasioihin huomiota toistakymmentä vuotta, joten en helpompi julistaa.
      /TH

  • Reino Myllymäki

    Kun on niin sanotusti “hyvässä hapessa”, on helpompi suggestoida itseään verrattuna tilanteeseen, jossa on vaikkapa väsyneenä tai kipeenä. Positiivista elämänasennetta voi kuka tahansa opetella mutta sen soveltaminen on helpompaa hyvin levänneenä ja terveenä. Mistään näyttelemisestä ei siis ole kysymys; tiuskimattomuuden voi ajatella elämänasenteena, johon itse voi vaikuttaa. Positiivisuuden lisäksi kannattaa siis nukkua ja pitää terveydestään hyvää huolta!

    • Toni Hinkka

      Hyvä Reino,
      Olet totaalioikeassa. Hyvässä hapessa ja selvinpäin pysyy kontrolli helpommin. Siinä mielessä onkin hyvä yhdistää tapaton ja tiuskimaton samaan ajankohtaan.
      Joillakuilla toki vieroitusoireet voivat tehdä negatiivisen vaikutuksen, mutta onneksi itse olen sen verran satunnaisempi käyttäjä/tiuskija.
      Elämänasenne nimenomaan. Jos antaa itselleen luvan tiuskia, tulee tiuskittuakin helpommin. Jos antaa luvan olla tiuskimatta, ei tule tiuskittua.
      /TH

  • Toni Hinkka

    Päivä 2 – lokikirja:
    Toinen päivä oli vielä helpompi; vähemmän jännitystä. Jotain pientä syytäkin ilmeni negatiiviseen kommentointiin, mutta lipsahduksesta ei ollut vaarakaan.
    Todellinen koitinkivi tulee olemaan viikonloppu – paljon yhdessäoloa perheen kanssa. Jos viikonlopun selviän kuivilla, menee lopu 95 päivää varmaan helpolla.
    /TH

  • Kotiinpalaaja

    Hurrrrjan hieno idea ja kiinnostavaa pohdintaa tiuskimislakon mahdollisista vaikutuksista.

    • Toni Hinkka

      Hyvä kotiinpalaaja,
      Paljon kiitoksi kehuista ja kannutuksesta!. 11 päivää takana ja yllättävän helppoa on ollut. Suurin yllätys on vaikutus – ihmiset ympärillä muuttuvat myös ja parempaan suuntaan.
      T. Toni, johtamisaktivisti

  • Heikki Hinkka

    Voi toimia ilman tiuskimista mutta ei saa tulla vastoinkäymisiä, silloin tiuskitaan ja kiroillaan.

    • Toni Hinkka

      Hei Isi,
      Rohkenen olla hieman eri mieltä. Kun tiuskimattomuudessa harjaantuu, pystyy pitämään itsensä kurissa vastoinkäymisissäkin, pahemmissakin.
      Onneksi ei tarvitse olla totaalikieltäytyjä. Vaikka välilä tulisi repsahduskin, voi sen jälkeen jatkaa kampanjaa avain hyvin.
      T. Toni, poikasi

  • Jarkko Ambrusin

    Itse olen tähän kiinnittänyt erityisesti huomiota lomaltapaluuni jälkeen. Kymmenen päivää on mennyt oikein mukavasti, pari kertaa olen joutunut itseäni asiasta muistuttamaan, mutta toistaiseksi karikot on vältetty aika helposti. Eli kymmenesosa takana :)

    • Toni Hinkka

      Ystäväni Jarkko,
      Hienoa, kokemuksesi vaikuttaa samansuuntaiselta kuin minulla!
      Onko sinulla ollut lähellä piti tilanteita? Millaisia ovat pahimmat hetket?
      Omat pahimmat hetket ovat olleet sellaisia, joissa on kaksi tiuskijaa lähellä samanaikaisesti. Toinen horjuttaa ensin vastustuskykyä ja toinen iskee kun suojaukset ovat vielä alhaalla.
      T. ystäväsi Toni

  • Juha

    hyvä tavoite, tuloksista olis kiva kuulla. Itselläni päässyt niin pahaan tilanteeseen tiuskiminen ja hermojen menetys jotta vaikuttaa parisuhteeseen. Ja se ei vaikuta nyt hyvältä :/ kirjastossa lukenu paljon mielenhallinnasta ja se on auttanut merkittävästi, hermot ei mee läheskään yhtä helpolla kuin ennen. (Esim. Kännykästä hajos lasi tippuessaan niin tuumasin vaan jotta siinäpä meni..) mutta kun tuon paatuneen tiuskimisen sais kuriin.. Olisiko vinkkejä tueksi? Terv. Juha

Jätä kommentti

*