Tapettu työilo tuhoaa yhteiskuntaamme

Uneton yö. Rintaa puristaa. Outoja särkyjä. Jalka ei jaksaisi irrota lattiasta. Zombie raahautuu töihin. Pelkään. Ei, olen kauhuissani. En osaa pukea pelkoani sanoiksi. En voi puhua kenellekään. Katson enemmän olkani yli kuin työtehtäviäni. Mitä Hän tekee minulle tänään?

Jotain tämän kaltaista kokee päivittäin yli sata tuhatta suomalaista. He ovat työpaikkakiusattuja. Heidän alakulonsa ja ahdistuksensa muuttuvat pikkuhiljaa masennukseksi ja epätoivoksi. Mieli hajoaa. Jotkut ajautuvat itsetuhoon. Myös heidän perheensä sairastuvat heidän kärsimyksestään.

Sain usein kehuja. Olin ahkera. Sain paljon aikaan. Minusta pidettiin. Olin iloinen ja idearikas. Sitten Hän saapui. Hän oli minulle ystävällinen. Hän ihaili minua. Puhuimme usein kahden kesken. Hän kertoi minulle mitä työkaverini puhuivat minusta selän takana. En ollut uskoa, mutta uskoin, koska Hän oli niin vakuuttava.

Työpaikoilla tuottava aika mene ongelmien puintiin. Kehittäminen lamaantuu totaalisesti. Kannustaminen on muuttunut mustamaalaamiseksi ja leimaamiseksi. Ihmiset sairastelevat. Asiakkaat kaikkoavat ahdistuneen ilmapiirin aistiessaan. Organisaation alasajo ja konkurssi. Edes hyvät johtajat eivät tunnista ongelmaa eikä heillä ei ole keinoja ratkaista asiaa. Tällaisia ovat yhteisötason seuraukset kiusaamisesta.

Työpaikalla ystäväni etääntyivät. Osa ei enää edes tervehtinyt. En ymmärtänyt syytä, koska en mielestäni ollut tehnyt tai sanonut heille mitään kielteistä. Lopulta vain Hän keskusteli kanssani. Eristettyään minut Hänen ystävällisyytensä muuttuu kritiikiksi, jopa raivoksi. Ilmapiirin romahdus oli minun syytäni. Minä olin tyhmä. Olin kelvoton. Paha. Hänen kylmä hymynsä vain leveni.

Menetämme Suomessa satoja miljoonia verotuloja. Koulutukseen tehdyt investoinnit jäävät hyödyntämättä. Sen sijaan maksamme korvauksia ammattitaitoisille työttömille, sairastuneille, ennenaikaisesti eläköityneille ja syrjäytyneille. Sairastuneiden kehojen ja mielten hoito maksaa. Vakuutusyhtiöt maksavat miljardeja joka vuosi työpaikkojen henkisestä väkivallasta. Tilastokeskuksen työolotutkimuksen mukaan kiusaaminen on jatkuvasti kasvava ja raa’istuva ilmiö.
Tarinan Hänellä on persoonallisuushäiriö. Hän ei tunne myötätuntoa. Hän on vailla omaatuntoa. Hän pystyy huijaamaan valheenpaljastuskonettakin, saati ihmistä. Hän tuntee mielihyvää muiden kärsimyksestä. Hänen kaltaisiaan Suomessa on ainakin 50 000. Esimiehistä jopa kymmenes.
Henkinen turpiin veto on paljon vaikeampaa todistaa kuin lyöminen. Pitkään jatkuneen häirinnän musertaman on vaikea hakea oikeutta. Hänellä ei ole siihen voimia. Esimiehet, joilla on velvollisuus puuttua kiusaamiseen, eivät usko.  Viranomaiset, joiden tehtävänä olisi auttaa, nostavat kätensä pystyyn ilmiön käsittämättömyyden, keinottomuuden ja valtuuksiensa puutteessa.
Tähän on tultava muutos! Jos edes puolet kiusattujen ihmisten ja organisaatioiden voimavaroista saataisiin tuottavaan käyttöön, ei maallamme ja yrityksillämme olisi mitään hätää kansainvälisessä kilpailussa. Puhumattakaan yksilötason tragedioista, joista jokainen tapaus on huutava vääryys ihmisoikeuksia vastaan.
Hyväksytkö sinä kiusaamisen? Jos et, allekirjoita kansalaisaloite työpaikkakiusaamista koskevan lainsäädännön muuttamiseksi oikeusministeriön sivulla osoitteessa: www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1092. Jaa tietoa eteenpäin! Älä ole työpaikkakiusaamisen hiljainen hyväksyjä.

Kommentit

  • Ulkopuolinen

    Varmasti tuollaisiakin johtajia on, mutta en usko olevan noin paljon, enkä sitä, että vaikutukset useinkaan olisivat noin totaaliset. Eiköhän tässä taas vähän dramatisoida, vedetä mutkia suoriksi.
    On asiallisillakin johtajilla omat hankaluutensa. Alaisten joukossa on monenlaisia persoonia, myös kyseistä narsistityyppiä. Ristiriitaa syntyy erityisesti, kun johtaja koettaa parantaa repsahtamaan päässyttä työmoraalia. Jos alaiset ovat lojaaleja toisilleen johtoa kohtaan, syntyy osaksi tunteenomainen vastakkaisuus johtajan ja johdettavien joukkona välille. Sen ilmentymiä edellisen taholta pidetään kiusaamisena, eikä huomata jälkimmäisten osuutta ja itse asiassa aloitteellisuutta.
    Eli nämäkään asiat eivät ole yksioikoisia. Vain paneutuvalla tutkimuksella tosiasiat työpaikoillakin selviävät, jos aina niilläkään.

    • sisärengas

      Työpaikkakiusatuksi joutuu usein hyvä, osaava ja tunnollinen työntekijä. Työmoraali on kohdallaan. Työntekemiseen liittyvät vastakkaiset näkemykset eivät ole työpaikkaiusaamista. Henkinen väkivalta on työpaikkakiusaamista. Ulkopuoliselle suosittelisin tutustumista esim. Työterveyslaitoksen sivuihin työpaikkakiusaamisesta, niin ymmärrys lisääntyisi. Sieltä löytyy faktatietoa. Myös kirjallisuutta on nykyisin runsaasti. Netistä löytyy sanoilla ´mobbing Hans Leyman´ tutkittua tietoa runsaasti.

      • Ulkopuolinen

        Ihmettelenpä, miksi minua pitäisi vakuuttaa ko. ongelman olemassaolosta. Ei tarvitse, sillä onhan selvää, että ihmisiä on aina kiusattu joka paikassa.
        Ei siis tarvitse korostaa erityisesti työpaikkakiusaamisen tuhovoimaa ja nimenomaan nykyisin. Kyllä se kaikenlainen kiusaaminen on aina tuhonnut yhteiskuntaa eri suunnilta. Erityistä dramatiikkaa ei siis juuri nyt ole havaittavissa.
        Onhan niinkin, että mistä puhutaan ja mitä osoitellaan, sitä alkaa löytyä ylenmäärin. Helposti joudutaan yleiseen tunteiden kiihkotilaan, hysteriaan, jollaisella on aina ikäviä seurauksia.
        Siksi on hyvä olla ilmapiirin viilentäjiä ja asiallistajia.

  • Riitta Hyvärinen

    Valitettavasti tarina on liiankin tosi ja yllättävän usein se noudattaa juuri kuvattua kaavaa. Johtajista on toki suuri enemmistö erittäin hyviä ja asiallisia kuten työntekijöistäkin. Siksi työpaikkakiusaaminen, sen vakavien seuraustensa vuoksi, on nostettava näkyviin ja lopetettava ilmiön vähättely. Keskustelulla ja aloitteella vain pyritään parempaan työelämään – kannattaa käydä tutustumassa aloitteeseen.

    • Ulkopuolinen

      Ihmisten omat kokemukset, kertomukset ja kyselyt eivät vielä kerro paljonkaan tällaisista asioista, joissa objektiivinen ote on välttämätön ja rajanveto vaikeaa.
      On varottava joutumista joukkomielialojen ja -käsitysten valtaan. Minulla ei ikävä kyllä ole joukkoihin paljonkaan luottamusta. Yksittäiset ihmiset voimme osoittautua järkeviksi, mutta joukossa useimmille tapahtuu tietyn sanonnan mukainen taantumisilmiö.

      • Riitta Hyvärinen

        Aloitteen tarkoitus on nimenomaan tarkentaa lainsäädäntöä, lisätä tietoisuutta ilmiöstä, tehdä näkyväksi nykylainsäädännön puuteet. Hyvällä asialla ollaan!

        • Ulkopuolinen

          Aloite on tietysti hyvä, mutta yleisessä ja etenkin päättäjien asenteessa on hyvä välttää hysterian ja kohtuuttomuuden piirteitä.

  • Ulkopuolinen

    Elämästä ei selviä vaurioitta
    Sosiaalisesti ja henkisesti vammautuneita ihmisiä on kaikkialla. Noista vaurioista ei yhteiskunnassa päästä eroon, koska ihmisiä kasvattavat ja kohtelevat nuo samat vammautuneet ihmiset puutteellisine ja jopa vahingollisinekin valmiuksineen. Jo syntymässä ihmiset saavat erilaisia eväitä yhteiselämään ja kestämään sen väistämättömiä riskejä.
    Enemmän tai vähemmän vammautuneet ihmiset pelaavat sitten eri areenoilla, myös työpaikoilla, ihmissuhde- ja roolipelejään. Kaikista pelin käänteistä jää lisää jälkiä osallistujien mieleen, joko lisää vammauttavia tai parantavia.
    Kuinka hyvin jo syntyneitä vammoja enää pystytään parantamaan ja kuinka nopeasti aika niitä lääkitsee, siinäkin olisi tutkimisen paikka.
    Ihmissuhteet ovat monimutkaisempia kuin tiedetään ja osataan ajatella. Kaikista vaikutussuhteista ei tiedetä, koska niitä eivät siihen tehtävään koulutetut, lähinnä psykologit osaa tai ammatillisen maineen kärsimisen pelossa rohkene tutkia ja selvittää. Ovathan ne lisäksi hankalasti selvitettäviä.

Jätä kommentti

*