Vallan taakse kätkeytyneet

Moderni vahva johtaja pyrkii kaatamaan muodollisen vallan tuottamat esteet. Oman vallan korostaminen on heikon johtajan merkki.
Välillä, onneksi harvoin, kuulen kaameita. Joku ”johtaja” perustelee päätöksiään ja mielipiteitään omalla asemallaan: Olen oikeassa koska olen puheenjohtaja, toimitusjohtaja, päällikkö se tai pomo tämä. Ikään kuin titteli loisi hetkessä jonkin suuremman viisauden.  Jos näin on, kehotan jokaista perustamaan yrityksen ja nimeämään itsensä sen toimitusjohtajaksi. Ei tarvitse kouluja käydä ja kokemusta kerätä, kun viisauden saa yhdellä lomakkeella.
Valta ja tittelit muodostavat jo itsessään välimatkaa ihmisiin. Johtajan ei pitäisi pyrkiä tätä etäisyyttä kasvattamaan vaan päinvastoin tehdä töitä sen kaventamiseksi. Mitä etäisempi johtaja, sitä vähemmän hän saa aitoa hiljaista tilannetietoa ja sitä huonompia päätöksiä hän tekee. Lisäksi johdettavien oma-aloitteisuus ja innovatiivisuus vähenevät, kun kuilu johtajaan kasvaa. Johtajan oma työ vaikeutuu merkittävästi.
Johtaja riisuu arvomerkit
Etäinen, omaa asemaansa korostava johtaja on niin kahdeksankymmentälukua. Moderni vahva johtaja uskaltaa riisua arvomerkit ja olla yksi tiimistä. Todellinen arvovalta ja kunnioitus saadaan olemalla ihminen ihmiselle.
T. Toni, johtamisaktivisti
Ps. Kaipaatko sinäkin, että sinua johdettaisiin hyvin? Pelastuisiko maamme paremmalla johtamisella? Allekirjoita hyvän johtamisen kansalaisaloite täällä.

Kommentit

  • Ulkopuolinen

    Tosin juuri johtajalta odotetaan päätöksiä ja suuntaviivoja. On myös oikein, että se joka vastaa kokonaisuudesta ulospäin ja mahdollisille ylemmilleen, myös ohjaa kokonaisuuden kulkua. Alaisten kuuleminen ja sitouttaminen yhteisiin tavoitteisiin on tärkeää, mutta heidän on tiedostettava ja hyväksyttävä se, että lopullinen valta on johtajalla.
    Nämäkin asiat ovat niin monimutkaisia, että täydellistä johtajaa ja johtamista ei voi löytää. Kullakin on johtamistapansa, enkä itse menisi sanomaan, että mikään niistä olisi ongelmaton. Arvomerkkien riisuminen ja yhtenä tiimistä oleminen on johtajalle riski, jonka jo yksi alainen voi toteuttaa käyttämällä johtajan “höyliyttä” hyväkseen. Tällöin ihmisenä ihmiselle oleminen voi päinvastoin rapauttaa arvovallan ja kunnioituksen ja tehdä tai saada leimatuksi heikoksi johtajaksi.
    Paljon riippuu myös siitä, kuinka hyvät johtajan valmiudet viedä organisaatiota ja yhteisöä eteenpäin ovat. Johtajan asema voi arvomerkeittäkin olla nähdäkseni vahva vain silloin, kun hänen nähdään pystyvän johtamaan ja ohjaamaan omalla persaoonallisella painollaan.
    Tämäkin esitykseni jää sanojen pyörittelyksi, sillä ongelma ei todellakaan ole yksinkertainen. Minusta tuntuu, että parhaiten asiat sujuvat silloin, kun alaiset muistavat osoittaa jonkinlaista nöyryyttä johtajan edessä eli tunnustavat hänen johtavan ja vastaavan asemansa. Sekä ottavat hänet ainakin muodollisesti huomioon kaikessa organisaatiota koskevassa, niin ettei johtaja tunne tulevansa syrjäytetyksi toimivaltaansa kuuluvista asioista. Silloin johtajallakin on tunne-edellytykset ja varaa olla näköjään kuin yksi tiimistä.

  • Rikkaruoho

    Tällainen johtaja ei tunnista eikä tunnusta tekemiään virheitä. Aina on syy jossain muualla. Johtajan tittelin voi periä, mutta ammattitaitoa ei. Kaikista ei tule johtajia kouluttamallakaan.

    • Ulkopuolinen

      Syy tietysti saattaakin olla (lähes) aina muualla ja yleensä onkin vähintään silloin tällöin. Ja johtajan kuuluukin koettaa pitää yllä erehtymättömyyden sädekehää, sillä liian aulis virheiden myöntäminen saa alaiset ajattelemaan, että millähän perusteella tuokin on johtajaksi nostettu – enhän esimerkiksi minä tee koskaan virheitä.. ainakaan merkittäviä…. Miksi siis välittäisimme tuosta mokailijasta, joka ei edes osaa pitää puoliaan?
      Eli virheidemme myöntäminen on vaikeaa itsekullekin.

      • Toni Hinkka

        Hyvä Ulkopuolinen,
        En ole aivan varma tulkitsenko tekstiäsi niin kuin toivot sitä tulkittavan.
        Mielestäni johtajan ei pidä koskaa mitenkään milloinkaan missään tilanteessa pyrkiä pitämään yllä erehtymättömyyden sädekehään. Eihän kukaan normijärjellä varustettu ihminen sellaista edes uskoisi. Virheiden myöntäminen on vahvuutta, ei heikkoutta. Virheiden peittely tai muiden syyttäminen on heikkoutta.
        Eihän johtajilta virheettömyyttä odoteta vaan vastuunkantoa!
        Olen muuten kirjoittanut tästä joskus ennenkin muualla. Tässä pari linkkiä:
        http://www.cxo-neuvo.fi/blogi/2014/09/29/128
        http://www.cxo-neuvo.fi/blogi/2013/10/28/89
        http://www.cxo-neuvo.fi/blogi/2013/05/27/68
        Noin pamahti ekanan mieleen.
        Vaan voipa tämän johtamisaktivistin ajatukset olla täysin väärinkin. Nostan mielelläni käteni ylös, jos saat osoitettua, että olen väärässä. Kuten joku filosofi joskus sanoi: “puolustan viimeiseen asti oikeuttasi olla väärässä. ” :-)
        T. Toni, johtamisaktivisti

    • Toni Hinkka

      Hyvä ulkopuolinen,
      Kiitos hyvistä kommenteista!
      Olen samaa mieltä siitä, että johtajan pitää kertoa suunta ja tehdä päätöksiä sekä kantaa vastuuta. Olen samaa mieltä myös siitä, että täydellistä johtajaa ei ole olemassakaan. Sellaiseksi ei kannata pyrkiä eikä missään nimessä julistautua. Paremmaksi johtajaksi pitää kuitenkin pyrkiä joka ikinen päivä.
      Olen eri mieltä kanssasi siitä, että johtaja ei voisi riisua arvomerkkejään. Heikko johtaja ei uskalla niitä riisua, mutta todellinen kunnioitus saadaan arvomerkittä.
      Väitän, että useimmilla loistavilla johtajilla on ollut nuoruudessaan aika, jolloin ei ole vielä ollut vahvuutta riittävästi ja on joutunut tukeutumaan muodolliseen valtaan. Ehkä näillä loistavillakin johtajilla on nykyäänkin vielä tilanteita, jolloin pitää ottaa asema käyttöön, mutta valtaosa ajasta johtaminen onnistuu sillä arvovallalla, mikä saadaan omalla persoonalla.
      Tämä on selkeästi asia, joka jakaa mielipiteitä muutenkin kuin tällä palstalla. Toivonkin, että keskustelu asiasta jatkuu ja syvenee – näin voimme löytää tästä isomman totuuden.
      T. Toni, johtamisaktivisti

    • Toni Hinkka

      Hyvä Rikkaruoho,
      Kiitos kommentistasi!
      Olet oikeassa. Kaikista ei johtajaa tule. Useimmista voi tulla, mikäli on valmis nöyrästi opiskelemaan ja pyrkimään paremmaksi. Johtajuus lähtee sydämestä. Hyvä ja huono johtaja on helppo erottaa toisistaan. Hyvä johtaja janoaa omaa menestystä, hyvä johtaja tekee kaikkensa, jotta hänen johdettavansa menestyvät.
      Mielestäni hyvä johtaja on usein käsi pystyssä – minun moka. Huono johtaja syyttää johdettaviaan omista virheistään.
      T. Toni, johtamisaktivisti

Jätä kommentti

*