Että mitenkä…

Arvo Salo, sosiaalidemokraattien mustapartainen ja pitkäaikainen hovirunoilija, totesi joskus, että ”tie helvettiin on kivetty hyvillä päätöksillä ja päätetty hyvillä kiveksillä”.

Ja niinhän se onkin – jos ei nyt ihan sananmukaisesti, niin ainakin kuvaannollisesti.

Otetaanpa ajankohtaiseksi malliesimerkiksi vaikka nämä perussuomalaiset.

Puolueen edustajat vastustivat vuosien ajan vierasmaalaisten maahanmuuttoa niin lujasti ja jyrkin sanoin, että osaa heistä alettiin epäillä suoranaisiksi rasisteiksi. Hyvää tarkoittavien sosiaalitanttojen sormet olivat hellinä, kun he heristivät heitä milloin Jussi Halla-ahon, milloin James Hirvisaaren, milloin perussuomalaisen suuntaan. Puheenjohtaja Soinille heristeltiin sormea siksi, ettei hän yhtynyt näiden sormenheiluttajien kuoroon.

Erityisen ankaraksi sormien heristely äityi, kun perussuomalaiset lähtivät omasta halustaan ja yleisön pyynnöstä hallitukseen: nyt sulkee vapaa Suomi rajansa vierailta ja palaa henkisesti impivaaralaisuuteen.

Mutta miten kävi? Perussuomalaisten aloittaessa Juha Sipilän hallituksessa Suomeen solahteli harvakseltaan eri suunnilta kutsumattomia vieraita muutamia satoja vuodessa. Hallitus on hallinnut nyt puoli vuotta ja mikä on saldo perussuomalaisten mukanaolosta: yksistään Tornion kautta virtaa rajan yli lännestä kolme, neljä ja jopa viisisataa turvapaikan hakijaa ja ilman, että tuota virtaa saataisiin millään tavoin tukituksi.

Voi vain kysyä, että jos perussuomalaisten hallituskaudella maahanmuuttajien määrä suorastaan räjähti, niin miten paljon näitä vierasmaalaisia olisi tullut, jos Soinin joukot olisivat olleet oppositiossa ilman poliittista vaikutusvaltaa.

Otetaan toinen esimerkki tuulten täyskäännöksestä.

Vihreä liike syntyi Suomeen 1980-luvulla ajamaan luonnonvarojen säästämistä ja aineellisen kulutuksen rajoittamista. Mitä köyhemmin, sitä paremmin; näin me ulkopuoliset ymmärsimme alkuperäisen, lähinnä Saksasta kopioidun vihreän ideologian perimmäisen tavoitteen.

Moni luomuhenkinen vihreä lie noin toiminutkin, pääkaupunkiseudun cityvihreistä en ole ihan varma.

Näiltä vanhoilta peruilta olisi luullut, että vihreitten puheenjohtaja Ville Niinistö olisi oppositiosta käsinkin kiitellyt Sipilän hallitusta sen moninaisista säästösuunnitelmasta, jotka väistämättä rajoittavat leikkaavat myös tavallisten kansalaisten kulutusta.

Vaan eikö mitä. Jos kuka niin vihreitten puheenjohtaja on tuominnut televisioruudussa mitä jyrkimmin sanankääntein hallituksen kaikkinaiset säästöaikeet. Mitään ei saa leikata eikä keneltäkään! Jos kerta valtiolla ei ole rahaa, niin otetaan sitä surutta lisää, kun raha ei maksa Suomen pankille käytännössä mitään.

Hauska olisi tietää, miltä Niinistön puheet kuulostavat vanhan liiton vihreitten miesten ja naisten korvissa. Kestävästä kehityksestä oli kiva vaahdota niin kauan, kuin Suomessa elettiin vaurasta kasvun aikaa. Köyhänä haaveillaan ja vaaditaan jopa ääneen nyt, ettei totutuista kulutustavoista ole vara tinkiä tippaakaan.

Sen ymmärrän, että vasemmiston ja ay-liikkeen nokkamiehet pitävät kiinni saavutetuista eduista ja nykyisestä palkkatasosta. Mutta sitä on vaikea tajuta, että hallituksen pieksäjäisissä ylimpänä piiskanheiluttajana heiluu vaatimattomuuden apostoliksi kuviteltu vihreitten puheenjohtaja.

Kommentit

  • Ap

    Niinistö on näreissään kun vihreät eivät kelvanneet hallitukseen vaikka lisäsivät kannatustaan vaaleissa.
    Tuskin olisi niin intomielinen köyhien puolustaja jos olisi hallituksessa. Nyt köyhien puolustamisella kalastellaan köyhien kannastusta ja hallitusvastuussa olevien syyllistämistä. Samaa harrastavat muutkin puolueet ja hyvinvoivien ammattijärjestöt. Päivä paistaa läpi kuin harakanpesästä.

    Kohtuutta ja vaatimattomuutta kestävämpi talous/luonnontalous kaipaa eikä korskeutta.

Kommentointi on suljettu.