Ettäkö lapsentekoon?

Tuntuneeko teistä joskus, että elämässä on kerrankin kaikki kohdallaan.

Ja milloin kaikki on kohdallaan? Silloin kun on rahaa, ruokaa ja rakkautta – jos tätä viimeksi mainittua ei sentään joka hetki, niin ainakin sopivin väliajoin alkuillasta.

Näin sanoiksi kirjoitettuna onnen saavuttaminen näyttää kovin helpolta ja yksinkertaiselta. Elake juoksee, palkka tulee suoraan pankkiin, luonto pursuaa ruokaa yllin kyllin etenkin syysaikaan ja rakkauden harjoitustakin pääsee seuraamaan harva se yö jos ei muualta niin television pikkukanavilta.

Miksi me suomalaiset emme saa pysähtyä nauttimaan onnestamme, miksi joku keksii aina ongelman, jota emme ole ennen huomanneet ja joka pitäisi pystyä kiireesti ratkaisemaan?

Emmekö voisi elää edes hetken niin, ettemme tuntisi viiltävää pistosta sydämessämme asioista, joiden kanssa meillä ei monesti ole edes mitään tekemistä.

Jos emme keksi parannettavaa itse, meillä on sitä varten kansakunnan yhteinen Yle, Yleisradio. 90 vuoden ikään ehtineenä se on tällä viikolla huomannut, että suomalaiset ovat lopettaneet lisääntymisen.

Puhuttuaan uutterasti vuosikaudet samaa sukupuolta olevien ihmissuhteitten puolesta, Yle vaatii nyt – vanhuudenhöperyyttään vai miksi – että lapsipulan poistamiseksi pitäisi eri sukupuolta olevien ryhtyä nyt kiireen vilkkaan seurustelemaan niin läheisesti ja perinteisesti, että sillä on myös kaivattuja jälkiseurauksia.

TV 2:n toimittajien tarkoitus on pohjimmiltaan varmasti jalo ja jopa isänmaallinen sanan perinteisessä merkityksessä. Kaikki kaik’ ylös yhten miehenä nyt, Suomen onnea valvomaan… 

Mutta miksi Ylessä herättiin vasta nyt eikä sukupolvi sitten, jolloin sotienjälkeiset suuret ikäluokat olivat vielä siinä iässä, jolloin sukukuolielämällä oli muitakin seurauksia kuin hiv tai klamydia?

Jos suuret ikäluokat, joita oli syntynyt vuosittain yli sata tuhatta eli kaksinkertaisesti nykypäivään verrattuna, olisivat tuottaneet jälkikasvua äitiensä ja isiensä lailla, meillä ei olisi mitään ongelmaa eläkkeiden maksun kanssa. Iloisia maksajia olisi pilvin pimein, ilman ulkomaista vierasapuakin.

Toki on pantu viime vuosina merkille, että sukupuolielämää on myös eläkeikässä. Mutta panepa seitsenkymppinen mummo lisääntymään ja täyttämään maata? Kas siinä pulma, kuten jo Hamlet aikanaan sanoi.

Seitsenkymppiset papparaiset eivät ole ihan samanlainen ongelmatapaus kuin naispuoliset kumppanit, mutta suvunjatkaminen vaatisi heidänkin tapauksessaan vereksempää emäpuuta. Rahalla heitä tietysti saisi halvalla ulkomailta, mutta moniko suomalainen mummo katsoo suu messingillä, jos hänen pappakultansa valmistautuu kaivattuun isyyteen nuoren, vieraan naisen kimpussa.

Toisaalta: eihän tilanne ole toivoton, kun ihmisen kloonaus on keksitty.

Valitaan vain paras suomalainen aines ja pannaan se lisääntymään keinotekoisesti. Pulmia tosin varmasti aineksen valinnassa, kun kukaan ei myönnä vapaaehtoisesti olevansa toista huonompi.

Tätä varten meillä on kuitenkin toimiva työmarkkinamekanismi kolmikantoineen, jätetään ratkaisun etsiminen sille. Kerran jos toisenkin on nähty, että koiraskin poikii, kun kolmikanta aikansa ähkii.

Kommentit

  • Liisa

    Aika wanhankin tavaran kaupihtoo, sanoi kaavilainen bloggaaja jo ajat sitten. Eikä hän pelkästään naisia tarkoittanut.

Jätä kommentti

*