Jäähyväiset kultapossukerholle

Ensimmäinen postin mukana nimelläni tullut lehti oli Lipas, jolla silloinen säästöpankki  piti yhteyttä lapsiasiakkaisiinsa. Lehti tuli, vaikka en itse asiassa osannut vielä edes lukea ja vaikka osoitekin oli väärä. Luupuvesi Sydänmaa? Mistä lienevät keksineet osoittaa lehden soitten taakse viiden kilometrin päähän meidän jokipalstallemme. Posti-Jussi tunsi kuitenkin pienetkin kyläläisensä, eikä lähtenyt suotta marrimaan pitkospuita olemattomaan osoitteeseen.

Säästöpankkien lippaan jälkeen olen kerännyt kolikoita milloin edesmenneen KOP:n oravapankkiin, milloin toisen edesmenneen SYP:n pyöreään maapalloon tai osuuspankkien hippo-virtahepoon. Rikastumaan en ole päässyt, kaikki säästyneet kolikot on ollut pakko nostaa jossain vaiheessa seteleinä päivittäiseen hyötykäyttöön.

Mutta lapsena opitusta säästämisen ideasta olen pitänyt kaikesta huolimatta kiinni. Viime vuodet olen koonnut kolikoita taskujen pohjilta ja lompakosta mukavan pulleaan kurpitsakuppiin, Uruguayn tuliaiseen.

Vielä pari, kolme vuotta sitten kupin saattoi käydä tyhjentämässä lähipankin tiskille, kunnes palvelua lähdettiin kehittämään sielläkin, ja kolikot lähetettiin laskettavaksi Kuopioon. Tilillä säästöt näkyivät viikon viiveellä. Sitten huomasin, että ihan yhtä hyvin voin käydä laskettamassa itse kolikot koneella kaupungissa, kun siellä sellainen ihmeellisyys kuitenkin on. Huojenninpahan näin pankkien kustannuspaineita omaehtoisesti myös itse.

Joskus tuo koneellinen talletus on onnistunutkin, kun on aikansa tuskaillut ohjeitten kanssa. Joskus tulee kuitenkin raja kärsivällisyydellekin, ja mennä viikolla kävi näin kolikkoautomaatin kanssa. Kuutisentoista ensimmäistä euroa kone laski nöyrästi, mutta teki sen jälkeen lakon, jätti loput kolikot laskematta ja palautti ne nöyrälle säästäjälle.

Kilikilikili… Tuntui jopelolta kerätä viiden, kymmenen tai kahdenkymmenen sentin kolikoita takaisin leipäpussiin. Eikö köyhä raha kelvannut vai oliko pankissa ihan riittävästi rahaa muutoinkin?

Häjy hänet tietää, mutta piensäästäjä tässä tunsi joka tapauksessa saaneensa nokilleen. Vähemmälläkin osoittelulla ymmärtää sanoa jäähyväiset koko kultapossukerholle ja keskittyä säästämään seteleitä, jos sellaisia joskus sattuisi lompakosta löytämään. Kai paperiraha vielä pankeille kelpaa?

Muuten olen sitä mieltä, että pankit tekevät asioiden pitkässä juoksussa itselleen karhunpalveluksen mitätöimällä perheen pienimmäiset ja heidän säästöpossunsa.

Kommentit

  • Ap

    Lapset olisi hyvä opettaa edelleen säästämään. Mutta kun edes pankit eivät säästämiseen opasta vaan sijoittamiseen. Säästämisestä ei koroilla palkita, ja mahdollista korkoa jos sellaista joskus tulee, roimaistaan samansuuruisella pääomaverolla kuin varsinaisten sijoitusten tuottoja. Verotuksellisesti mökin mummokin on käyttelytileineen sijoittaja kuten me kaikki.

Jätä kommentti

*