Käy, kun on käydäkseen

Tätä mietin usein: voiko Isistä ja muita tämän ajan ääri-islamilaisia ääriliikkeitä pysäyttää, vaikka koko maailma näkee, millaiselle tuhon tielle ne ovat meitä ajamassa?

Parasta pitää aina toivoa, vaikka pahimpaan pitää varautua. Historian valossa ennusmerkit ovat kovin kehnot. Käy, kun on käydäkseen, vaikka suuri enemmistö ymmärtää, ettei näin saisi tapahtua.

Sata vuotta sitten Euroopassa ja kaikilla muillakin mantereilla käytiin ensimmäistä maailmansotaa. Miljoonat ja taas miljoonat nuoret miehet menettivät henkensä Verdunin tai Sommen järjettömissä taistelussa ja yhtä lailla myös itärintamalla. Jo 1800-luvun lopulla oli ollut nähtävissä, miten Saksan, Itävalta-Unkarin, Ranskan, Englannin ja Venäjän aseellinen kilpavarustelu oli johtamassa vanhan mantereen väistämättä suursotaan.

Ajan johtava ranskalainen kirjailija Roman Rolland kirjoitti jopa kokonaisen 10-osaisen romaanisarjan Jean-Christopher osoittaakseen, miten mieletöntä oli lietsoa taisteluhenkeä Ranskan ja Saksan välille. Rintamalinjan toisella puolella ahersi saksankielinen kirjailijaveli Stefan Zweig samoissa askareissa hänen kanssaan – ja molemmat yhtä turhaan.

Sota tuli, kun se oli tullakseen, kun se oli saanut kipinän Balkanilta Sarajevon laukauksista vuoden 1914 kesällä.

Heti ensimmäisen maailmansodan päättäneen Versaillesin rauhan jälkeen nähtiin, että voittajavaltioiden hävinneelle Saksalle asettamat äärimmäisen kovat ehdot sisälsivät uuden maailmanpalon siemenet.

Talouselämän romahdettua Saksa ajautui nopeasti myös poliittiseen kaaokseen, jonka Adolf Hitler ja hänen kansallissosialistinen työväenpuolueensa käyttivät tehokkaasti hyväkseen. Suuren vuoden 1933 vaalivoittonsa jälkeen natsit saivat Saksassa vallan muodollisesti parlamentaarisin keinoin, vaikka tiedettiin, että taustalla oli ainutlaatuisen tehokas väkivaltakoneisto.

Viisaatkin ihmiset sulkivat siltä silmänsä, kun joka tuutista toitotettiin, miten nopeasti ja tehokkaasti natsit olivat poistaneet maastaan työttömyyden ja rakensivat uutta uljasta arjalaista ihanneyhteiskuntaa. Uskottiin, että Hitler ei ollut niin paha kuin hänen karjuvista julkisista puheista saattoi heikkohermoisempi päätellä.

Mutta toisin kävi: on laskettu, että toisella maailmassa tuli 30 miljoonaa kuolonuhria.

Jos oli nähty Saksassa, ettei Hitlerin ja hänen natsiensa hurmahenkisyydestä hyvä seurannut, sama oli ollut tilanne myös Venäjän raunioille syntyneessä Neuvostoliitossa.

Lokakuun suuren bolshevistisen vallankumouksen johtaja Vladimir Iljits Lenin kuoli heti vuonna 1924, vain kuusi vuotta kumouksen jälkeen. Heti hänen lähtönsä puhuttiin julkisesti, miten ”Leninin testamentissa” oli varoitettu johtavia kommunisteja antamasta valtaa toveri Stalinille, koska siitä ei hyvää seuraisi.

Vallan Stalin sai siitä huolimatta milloin luvalla, milloin luvatta, ja lopputulos tiedettiin viimeistään vuonna 1956, kun Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Nikita Hrutshev paljasti puoluekokouksessa Isä Aurinkoisen ajan kolkon todellisuuden. Kukaan ei ole tapattanut kommunisteja niin paljon kuin toveri Stalin.

Eurooppalaisista ei ole ääri-islamilaisten terroristien pysäyttäjiksi. Tuhon tien voivat tukkia vain maltillisten arabimaiden kansalaiset ja heidän johtajansa..

Kommentit

  • lehtola

    Vidaanko isisin kaltaiset ääriliikkeet pysäyttää maltillisin keinoin? Eppäillä soppii.

  • Ap

    Sellaisia on vaikea pysäyttää jotka eivät välitä pätkän vertaa hengestään. Tai ainakin niiden hengestä, jotka he ovat saaneet paratiisin toivossa suostuteltua itsemurha iskuihin ja miinanpolkijoiksi. Me, ”uskottomat” eurooppalaiset pelkäämme kuolemaa, eli paha on tällä mentaliteetillä käydä Isistä vastaan.

Jätä kommentti

*