Koko kansa vaippaa vaihtamassa

Yhdessä oli teemana viime vuonna, kun kansakunta juhli satavuotista itsenäisyyttään, ja sama tuntuu olevan henki myös tänä vuonna, vaikka muistelujen kohteena on sata vuotta sitten käyty verinen, 38 000 ruumista vaatinut sisällissota.

No, yhdessähän niitä sotiakin käydään, joskohta kahdessa eri rintamalinjassa. Kukapa se itsensä kanssa ryhtyisi tappelemaan.

Jos vuoden 1918 tapahtumien vatvominen johtanee välillä myös muinoisten taisteluhautojen aukomiseen, niin on meillä toki nyt yksi toinen asia, jossa me kaikki suomalaiset tunnumme olevan yhtä suurta perhettä. Kun olette katselleet vaikkapa iltapäivälehtien lööppejä, ette varmaan ole voineet olla huomaamatta, miten koko ikääntyvä Suomen heimo on lähtenyt uhrautuvasti avustamaan tasavallan presidenttiparia nyt, kun heille on syntynyt pieni poikavauva.

MITEN Saulilta onnistuu vaipanvaihto? Liberot vai bambit? Riittääkö Jennillä äidinmaito imetykseen? Onko äidinmaito hyväksi lapsen terveydelle? Äidinmaidon korvikkeet testissä. Mikä pojalle nimeksi? Kenet Jenni ja Sauli valitsevat poikansa kummeiksi?

Sieluni silmillä näen jo nuo kahden iltapäivälehden lähikuukausien paksut mustat otsikot, joilla meitä haastetaan mukaan jakamaan Mäntyniemen isännän ja emännän arkisia lapsenkasvatusmurheita.

Ja mikä riemu meillä repeää muutaman kuukauden päästä, kun poika saa ensimmäisen hampaansa. Tai sitten, kun meidän Jenni.rouvamme ja ruotsalaisten Victoria-prinsessa tapaavat seuraavan kerran valtiovierailulla ja saavat tilaisuuden tutustuttaa pienimmäisiään toisiinsa.

VOI HERRAJESTAS, en paremmin sano.

Kun kaksi kolmasosaa äänestäjistä oli valmis antamaan presidentinvaaleissa heti kättelyssä Sauli Niinistölle luvan jatkaa maan asioiden hoitamista, niin luulenpa, että Sauli ja Jenni osaavat hoitaa poikansakin ilman viittä miljoonaa neuvonantajaa – olkoot nämä miten viisaita ja avuliaita tahansa.

Jos ja kun haluamme toimia kasvattajina yhdessä, meillä on maassa satoja tuhansia muita lapsia, jotka tarvitsevat yhteistä apuamme paljon kipeämmin kuin Mäntyniemen pikku napero.

Selvät merkit on olemassa jo pitkään, että Suomen peruskoulussa kaikki ei ole suinkaan niin kultaa, mitä takavuosien kansainväliset Pisa-tutkimukset osoittivat. Tiedot tämän päivän kouluista panevat pelkäämään, että iso osa lapsista ei kykene tai halua oppia enää edes kansalaisten perustaitoja lukemista, laskemista saati sitten hyvää käytöstä.

1970-LUVULLA uudistetun peruskoulun piti tarjota kaikille lapsille tasa-arvoinen ja riittävä koulutus vanhempien varallisuudesta tai sosiaalisesta asemasta huolimatta. Kauniit ajatukset toteutuivat ehkä alkuaikoina, mutta tämän päivän todellisuus on toinen. En liene ainoa, joka kuunteli pari aamua sitten järkytyksellä kasvatuksen asiantuntijaa professori Liisa Keltikangas-Järvista, kun hän kuvasi peruskoulun nykytilaa.

Ns. Gaussin käyrän mukaan luokan oppilaat jakaantuivat niin, että joukossa oli muutama hyvä ja muutama huono oppilas, mutta valtaosa – neljä viidesosaa – oli niitä, jotka eivät olleet huippuja tai hännänhuippuja, vaan selviytyivät yleisesti ottaen ihan hyvin koulun velvoiteista. Nyt jakauma on professori Keltikangas-Järvisen mukaan aivan toinen: toinen puoli luokasta selviää opetuksesta hyvin, toinen puoli ei pysy lainkaan mukana ja syrjäytyy näin normaalista yhteiskunnallisesta yhteiselosta heti pienestä pitäen.

Näistä pudokkaista meidän pitäisi huolta kantaa, annetaan Saulille ja Jennille rauha nauttia odotetun yhteisen lapsensa hoidosta ihan omin nokkinensa.

MUUTEN olen vanhasta muistista sitä mieltä, että Liberot olivat parempia. Mutta eivät kai ne Bambitkaan huonoja ole.

Kommentit

  • Mustamies

    Empä kehtoo kommentoija, Seppo ossoo kertoo parempiakin juttuja.
    Lapset on aina lapsia ja muut tarpeet kuuluu iliman muuta kuvioon !

Jätä kommentti

*