Niilo Wällärin johtama Merimies-Unioni oli ammattiliitto, joka sotien jälkeisinä vuosikymmeninä muuttui suorastaan kirosanaksi monien isänmaallisinä itseään pitävien suomalaisten mielissä. Jokatalvisilta tuntuneet jäänmurtajalakot pysäyttivät Suomen viennin ja saivat niin teollisuuden kuin poliittisen elämän johtavat miehet puhumaan vakaumuksen syvällä rintaäänellä, miten yksi pieni ammattiliitto tuhoaa koko maan kansantalouden.

Lakoilla on taipumus päättyä aikanaan, ja niin päättyivät myös Wällärin jäänmurtajalakot – viimeistään Itämeren jäitten lähdettyä. Hallituksen toimeenpanemat markan devalvaatiot ja korkeana laukannut inflaatio huolehtivat, että teollisuuden ja poliitttisen oikeiston ennustama maailmanloppu jäi tulematta. Pienen lepotauon jälkeen kansantalous alkoi kasvaa taas kohisten ja leventää jokaisen kansalaisen leipää.

Wällärin jälkeen Merimies-Unionilla on ollut jo monta johtajaa, eikä pieniä lapsia ei ole peloteltu enää aikoihin merimiesten pahantahtoisilla ay-johtajilla. Merimies-Unionin paikan kansallisena inhokkina on ottanut 1980-lähtien auto- ja kuljetusalan työläisten AKT, joka toistuvasti on irrottautunut ay-liikkeen yhteisrintamasta ja työtaisteluiden avulla neuvotellut jäsenistölleen mieleisensä työehdot ja palkankorotukset.

Suuri on ollut paheksunnan vyöry myös tänä talvena, kun AKT on kieltäytynyt puheenjohtajansa Marko Piiraisen suulla ja järjestön hallituksen tuella osallistumasta tämänkertaisiin kansantalouden pelastamistalkoisiin.

Millä oikeudella yksi ammattijärjestö lähtee keikuttamaan yhteistä venettä, joka on uhkaavasti uppoamassa? Näin paheksutaan ja sitä kovaäänisemmin, mitä oikeammalle mennään poliittisen kentällä.

Suurella tilastollisella todennäköisyydellä voi todeta, että puheenjohtaja Piirainen ei korvaansa lotkauta näille madonluvuille. Kukapa se luopuu pokeripelissäkään heti kättelyssä, jos kädessä on kaikki ässät, kuten ulkomaanvientiä täydellisesti kontrolloivan ammattijärjestön johtajalla on.

Lienen itsekin tuominnut joskus AKT:n lakot, mutta tasapuolisuuden nimissä on todettava, että nyt on myös kotimainen oikeisto saamassa ovat akt-läisensä, jotka haluavat Suomen asioita  johdettavan ja hoidettavan vain heidän ehdoillaan.

Kokoomuksen puheenjohtaja Alexander Stubb on saanut jo ihan virallisesti nuoreen naiskansanedustajaan Elina Lepomäkeen henkilöityvän ääriliberaaliksi nimetyn ryhmittymän, jonka mielestä Suomen talouselämä olisi vapautettava kaikesta säätelystä ja sen myötä myös ay-liikkeen puristusotteesta.

Liberalismin nimissä kokoomusta ollaan riisumassa nyt vanhakantaisen Koti, uskonto ja isänmaa -aatteen rippeistä ja tekemässä oikeutta vain niille, joissa on aineista voittajiksi elon pitkässä juoksussa. Jos et tee työtä, et myöskään syö; näin kai tämä uusi oikeistolainen ihmiskäsitys voidaan kiteyttää.

Elina Lepomäellä kerrotaan olevan kaksikin korkeakoulututkintoa. Viisautta on hänelle siis annettu, mutta eikö sitä pitäisi myös käyttää ja verroinkin hänen tapauksessaan, kun on kansanedustajana on lähdetty yhteiselle asialle.