Luomuitikkaa odotellessa

Maailma muuttuu ja me sen mukana. Yhdysvalloissa, maailman mahtavimmassa valtiossa, valitsevat jo presidenteiksi keskenkasvuisia, hymyttömIä trumppeja ja Suomessa aletaan korvata läskisoosia ja perunamuusia heinäsirkoilla, joita me Raamattumme lukeneet olemme tähän asti pitäneet vähän samanlaisena maanvaivana, jollaisena myös Donald J. Trump meidän vanhan maailman silmissä näyttäytyy.

Ei tästä ole kovinkaan kauan, kun jonkun sirkan tai vastaavan pitkäsäärisen ja -sarvisen ötökän näkeminen aiheutti suoranaista kauhua etenkin nuorempien naisten keskuudessa.

Hyi, viekää pois tuo hirvitys! Mutta ihminen on oppivaista sorttia ja etenkin, jos vanha tavara opitaan tarjoamaan uudessa houkuttelevassa muodossa. Jos tuhohyönteisinä pidettyjä sirkkoja syötetään nyt ajan henkeä ymmärtäville suurena herkkuna, yhtä laillahan tarjoillaan politiikassa mädiksi ja tuhoisaksi havaittuja rotu- ja kansallisuusoppeja tänään suurelle rahvaalle takeena länsimaisen elintason ja elämänmuodon säilymiselle.

Mikä minä olen kuitenkaan kieltämään ihmisiä syömästä sirkkoja, jos ne ovat alkaneet heille maistua.

Maaseudulla kestänee toki aikansa, ennen kuin rasvassa käristetyt sirkat korvaavat jokapäiväisen leivän, potun ja lihan, mutta jossain pääkaupungin muotiravintoloissa kuulunee jo melkoinen hampaiden ratina, kun uudesta luonnonläheisestä elämäntavasta innostuneet rouskuttavat friteerattuja sirkkoja vatsansa täytteeksi.

NÄMÄ samaiset kaupunkilaiset ovat ärhäkästi vaatimassa meiltä maalaisilta, ettei broilerinpoikasia tai sianporsaita saa sulloa ahtaisiin häkkeihin, vaan niiden on annettava kulkea vapaina kanalassa tai sikalassa. Sama vaatimus on alkanut koskea myös navetoita: lehmät pitää vapauttaa perinteisistä karsinoistaan ja ne on laskettava käyskentelemään vapaasti niin sisällä kuin säitten salliessa ulkonakin.

Jostain syystä nämä vaatimukset eivät näytä kohdistuvan kuitenkaan heinäsirkkoihin, jotka ovat osa luomakuntaa siinä missä kananpojat, lehmät tai siniketut.

Televisiouutisissa näytettiin kuvaa, jossa pienessä muovilaatikossa rämpi tuhansittain sirkkoja toistensa päällä monessa kerroksessa. Eihän tämmöistä ahtautta ja eläinten oikeuksien polkemista ole nähty kuuna päivinä ennenkuin vasta nyt, jolloin ihmiskunnan valistuneisto on ottanut ruokalistalleen nuo pienet viattomat hyönteiset!

TUNTEET ne ovat varmasti sirkalla ja muillakin ihmisen himoitsemilla ötököillä. Sen vuoksi on eläinten oikeuksia puolustavan Animalian ja Eläinten vapautusarmeijan ryhdyttävä nyt tasapuolisuuden nimissä vaatimaan tomerasti, että sirkoille taataan samat yksilölliset kasvuolosuhteet kuin kaikille muille tuotantoeläimille.

Minimivaatimus on neliö vapaata tilaa jokaiselle sirkalle, tästä meidän on lähdettävä. Talven pakkasilla tuskin tointaa sirkankasvattajan ulkoiluttaa siipikarjaansa, mutta lämpimänä kesäaikana sirkat on laskettava ulos toteuttamaan lentoviettiään vapaasti vähintään kuudeksi tunniksi. Jos sirkat haluavat jäädä ulos pidemmäksi aikaa, se heille suotakoon.

VAPAIDEN kanojen munien sanotaan olevan paljon maistuvampia kuin häkkikanojen munien, joten saman luulisi pätevän myös heinäsirkkoihin. Ehkä minustakin tulee hyttyssyöjä siinä vaiheessa, kun lähikaupasta saa ostaa erikoistarjouksena luomuitikkaa.

Kommentit

  • Mustamies

    Ihmiseltä kuulo huononee vanhemmiten, eräs varma merkki on, kun ei kuule enää edes Heinäsirkkojen siritystä. Niin kait niitä ruvettava paistamaan tai Sote-soppaa tekemään, koska hukkaanhan niitä ei voija heittää.
    Suomen-maassa on vielä toistaiseksi, lupa tappaa kaikkia syötäväksi kasvatettuja eläimiä.
    Mitenhän sitten käyneen, kun eduskunta vaihtuu ja Vihreet pääsee valtaan ?
    Saako sitten Heinäsirkkojaan tappaa, vai onko ne syötävä elävinä

  • Minsku

    Mikäs on Konon, kun ei ole pitkilleen kirjoittanut blogia?

Jätä kommentti

*