Lyhyestä virsi kaunis

Luin aamun uutisista, kun Yhdysvaltain presidentiksi pyrkivä republikaanien ehdokas Donald Trump oli arvioinut demokraattista vastaehdokastaan Hillary Clintoniaan sotilaallisin termein, että tämä on hänelle ”easy target”, helppo kohde. Niin tai näin. Mutta ehkäpä Trump ajatteli puhtaasti omista, paljon keskustelua herättäneistä henkilökohtaisista lähtökohdistaan: tähän kohteeseen yltää näppituntumalla lyhyemmän kantaman ohjuksellakin. Varsinaiset presidentinvaalit ovat vasta ensi marraskuussa. Kukapa olisi arvannut, että ne menivät senttipeliksi jo puoli vuotta ennen viimeisiä kiireisiä kiriviikkoja.

Lyhyestä virsi kaunis… Samassa hengessä tunnutaan elävän näinä aikoina myös meillä Pohjolassa, kun ruotsalais-suomalainen telejätti Telia Sonera pätkäisee poikki suomalaiset juurensa ja jatkaa toimintaansa pelkkänä Telia Companyna. Ikävä juttu suomalaiskansallisesta näkökulmasta, kun iso ja riski naapuri jyrää näin pienempänsä alleen. Kun kaiken kurjuuden keskeltä on kuitenkin hyvä etsiä aina myös positiivisia puolia, niin ajatellaan me sitten niin, että teleyhtiön nimenmuutoksen jälkeen me suomalaiset pääsemme vihdoin eroon niistä jatkuvista katkoksista, joita Soneran puhelimissa ja verkoissa on esiintynyt erityisen runsaasti juuri tänä talvena. Vanhaa Nokian iskulausetta Connectin people mukaillen: Sonera – keeping apart.

Poliitikoista vallitsee yleinen näkemys, että heillä puhetta riittää, vaikka ajatus välillä katkeaakin. Toki poikkeuksia löytyy myös heidän joukostaan. Lievällä kauhulla katselin, kun Ylen Aamu-tv:n naispuolinen juontaja oli lähtenyt aamulypsylle tenttaamaan puolutusministeri Jussi Niinistöä ajankohtaisista sotarintaman näkymistä. Parhaansa kyllä yritti nuori emäntä, mutta kun ei herunut, niin ei herunut…Entisenä karjatilallisena ajattelin, ettei olisi menossa umpeen koko ministeri. Helsingin Sanomain taannoisessa vertailussa Niinistö taisi saada jo kaikista kehnoimman arvosanan. Vai onko niin, että päivänpolitiikassa Niinistöt pelaavat nollasummapeliä: Jos Jussi vaikenee, niin Ville puhua pälpättää sitten sitäkin enemmän.

Lyhyestä virsi kaunis -idelogiaa näytetään soveltavan tietoisesti ja menestyksellisesti myös koulumaailmassa. Maisten murheitten murehtiminen vähenee olennaisesti, kun ainakin osa lukioista vapautetaan opettamasta oppilailleen historiaa. Mitä menneistä, kun tässäkin ajassa on kestämistä. Keskitytään jokainen toteuttamaan omia tarpeitamme ja mieltymyksiämme, siinäkin on jo kylliksi tekemistä. Näin kai opetusministeriön korkeat viranomaiset ajattelevat lasten parhaaksi. Entisessä maailmanajassa opiskelijat lausuivat pilan päiten, että ”joka tietoa lisää, se tuskaa lisää”. Kukapa olisi uskonut aikanaan, että nimenomaan kouluviranomaiset ottavat tuon leikinlaskun todesta. Olet vapaa, kun et tiedä mitään.

Jätä kommentti

*