Olen kyllä yrittänyt

Yrittäminen tuntuu olevan taas arvossaan näinä päivinä, vaikka työnteolla ei tunnetusti ole Suomessa koskaan rikastunut. Kovimmatkin yrittäjät ovat tehneet viime vuosina parhaat tilinsä myymällä yrityksensä ventovieraille ja siirtymällä elämään miljoonamiehen tai -naisen miellyttävää elämää ilman päivittäistä työvelvollisuutta.

Yrittäminen sinällään ei ole uutta Suomessa, ainahan sitä on yritetty ja ihan pienestä pitäen. Jollain se on onnistunut, jollain ei. Itse tunnen kuuluvani jälkimmäiseen ryhmään.

Kansakoulussa yritin epätoivoisesti pärjätä hiihtokilpailuissa, mutta eihän se onnistunut kotitekoisilla puusuksilla. Kun sain ensimmäiset tehdas-Järviset, laskin heti ensiyrittämällä alamäessä suoraan puuhun, ja se oli niitten suksien ja minun urheilu-urani loppu.

Keskikoulun kolmannella luokalla yritin hurmata luokan ensimmäisessä illanvietossa, konvehdissa, muutaman tyttösen. Pieleen meni sekin yritys, kun ruskeasta läskipohjakengästä irtosi pohja, Leiki siinä gentlemannia, kun toisen kengän pohja läpsyttää joka askeleella…

Yritin minä nuorempana joskus laulajaksikin. Kiipesin kauniina kesäsunnuntaina korkean koivun latvaan ja lauloin kuin Caruso tunteeni julki koko maailmalle. Se loppui nolosti, kun kylän pojat olivat kuulleet yritykseni, tulleet joukolla puun juurelle ja purskahtivat äänekkääseen räkätykseen.

Nuoresta keski-ikäisestä asti olen yrittänyt pudottaa painoani, milloin parilla, milloin kolmellakymmenellä kilolla. Kerran yritin elää jopa kymmenen vuorokautta pelkällä vedellä. Selvisin kyllä hengissä, mutta kilot: ne ovat siellä missä ennenkin, vyötäröllä.

Maalla ei oltu järin kohteliaita toisia kohtaan. Kaupunkilaisena olen yrittänyt käyttäytyä edes hieman sivistyneemmin ja välttää sanomasta naisia akoiksi. Akoiksi nuo kullannuput kuitenkin lipsahtavat yhä edelleen, eivätkä seuraukset tietenkään mairittele.

Ilokseni olen lukenut, että hallitus aikoo kaikkien taloushuoltensa keskellä tukea huomattavilla summilla meitä, jotka jaksamme yrittää kaikista epäonnistumisista huolimatta.

Maksaisikohan hallitus laskun, jos löytäisin vielä jostain ruokapaikan, jossa voisin yrittää syödä vielä neljä lautasellista mykyrokkaa samaan tapaan kuin muinoin Kelperin paarissa Iisalaamessa.

Kommentit

  • sota-ajan lapsi

    Sota-ajan lapsena ajattelen samalla tavalla Seppo

    Konosen kirjoituksen mukaan. Olemme yrittäneet!!!

    Nim. Sota-ajan lapsi

Jätä kommentti

*