Porsas parvekkeelle

Pääkaupungin valtalehdestä olen lukenut ja kai televisiostakin nähnyt, miten helsinkiläiset ovat viemässä meiltä maalaisilta nyt kuvaannollisesti tuhkatkin pesästä. Ihmisten ja palveluiden lisäksi he ovat vakavissaan omimassa maaseudun viimeistä elinkeinoa – maataloutta.

Niin Helsingin hienostoravintolat kuin tavallisen kansan asuttamat kerrostaloyhtiöt ovat alkaneet kasvattaa katoillaan tarvitsemansa vihannekset. Jos ruokatrendi jatkuu nykyisellään, ei mene kauan kuin kauppakeskusten katoilla lainehtii kesäisin etelän leppeässä tuulessa hehtaarien kaurapeltoja ympäristötietoisille kuluttajille, jotka jättävät jäähyväiset lihalle ja siirtyvät nyhtökauraan.

 

JOS HELSINGISSÄ on innostuttu näin suuresti kasvinviljelykseen, niin johdonmukaisuuden nimissä pitää kysyä, eikö kaupungissa kannattaisi pohtia vakavasti lihantuotantoa siinä mitassa kuin siihen kaikesta ympäristövalistuksesta on vielä tarvetta.

Porsaan, kanan tai lampaan kasvatus kaupunkioloissa saattaa tuntua tämän päivän maailmassa oudolta, mutta historiallisessa katsannossahan siinä ei olisi mitään uutta. Ei tässä tarvitse mennä sataakaan vuotta ajassa taaksepäin, kun jokaisen kaupunkilaisen takapihalta kuului iloista kanan kaakatusta, possun röhkinää ja monesti jopa lehmän ammuntaa.

Hyvinvoinnin kasvaessa kaupunkilaisten nenä ei kestänyt enää lannan hajua, ja näin nuo likaiset työt siirrettiin mielisuosiolla maalaisille. Nyt olosuhteitten muututtua kelloa voisi aivan hyvin kääntää tässä suhteessa taaksepäin.

 

LUONTAISEN POHJAN lihankasvatukselle Helsingissä ja miksei muissakin kaupungeissa tarjoaa se valtaisa ruokahävikki, josta viime päivinä on raportoitu.

Pohjoisen ja idän kansaneläkkeellä olevalla väellä on ehkä vaikeuksia saada vatsansa täyteen, mutta etelän vauraissa oloissa ruokaa suorastaan lahmataan jopa taantuman oloissa. Biojätteisiin kannetaan vuosittain kai satojen miljoonien eurojen edestä syömätöntä pizzaa, spaghettia ja kaukaa merten takaa tuotuja eksoottisia kasviksia.

Se jos mikä on ihan tavallisella maalaisjärjellä ajateltuna suurta tuhlausta, kun nuo syömättä jääneet herkut kelpaisivat kuitenkin mainiosti eläinten ravinnoksi. Ja jos sika tai muu liha ei maistu enää suomalaiselle, aina sille löytyy ostaja Kiinasta, jossa suita riittää.

 

SIISPÄ toimiin, hyvät helsinkiläiset. Kun useimmissa kerrostaloissa on jo katetut ja lasitetut parvekkeet, niin ei muuta kuin possu parvekkeelle ja ruokahävikki loppuu sillä siunaamalla.

Moni pitää sikaa siivottomana, mutta sitähän se ei missään nimessä ole. Jokainen sianpitäjä on nähnyt, miten se käy tekemässä tarpeensa aina yhteen ja samaan paikkaan, mistä ne on helppo sitten siivota. Biojäteastioiden sijaan talojen pihalle voisi rakentaa lantalaatikoita, joitten sisältö olisi helposti muutettavaksi bioenergiaksi, joko öljyksi tai kaasuksi.

Ikiliikkujaa ei ole vielä keksitty, mutta maanviljelyksen ja karjanhoidon siirtäminen maalta kaupunkiin ja sen myötä syntyvä täydellinen kiertojärjestelmä olisivat lähellä siitä. Maaseutu ehkä tyhjenisi, mutta luonto kiittäisi, ja sehän se tärkeintä olisi!

Jätä kommentti

*