Pikku prinssinsä lukeneet tietävät, että aikuisille ihmisille asiat pitää esittää numeroina. Muutoin he eivät ymmärrä, koska heiltä puuttuu mielikuvitus.

Yhä paisuva pakolaisvirta alkaa kauhistuttaa myös meitä, jotka olemme kuvitelleet olevamme kohtuullisen suvaitsevia. Nuorista miehistä koostuvan virran vuota katsellessa tulevat jo mieleen filosofin ja kaunopuhujan Ciceron kuulut sanat ns. Catilinan salaliiton ajoilta muinaisesta Roomasta.

”Kuinka kauan väärinkäytät kärsivällisyyttämme, Catilina”, suuri kasvattaja opasti tuohtuneena huonotapaiseksi osoittautunutta nuorukaista.

Sinälläänhän Suomeen tulevat pakolaisjoukot ovat vielä suhteellisen pieniä. Saksalaisten lupaus 800 000 turvapaikan hakijan vastaanottamisesta tuntuu suomalaisten päässä huikealta luvulta, mutta 800 000 on kuitenkin vain yksi prosentti Saksan väkiluvusta.

On turha epäillä, etteivätkö saksalaiset urakastaan selviäisi. Neljännesvuosisata sitten arvuuteltiin, miten läntinen Saksa kykenisi tarjoamaan saman korkean elintason seitsemälletoista miljoonalle itäsaksalaisille, jotka olivat pudonneet köyhyysloukkuun kommunismin vuosikymmeninä.

Tänään Saksa on vauraampi kuin koskaan ja Euroopan todellinen mahtimaa.

Mitä prosentti merkitsisi meillä Suomessa? Se merkitsisi sitä, että Saksan esikuvan mukaan meille voisi ottaa tänä vuonna noin 55 000 pakolaista.

Arviot turvapaikanhakijoiden määrästä ovat kasvaneet kaiken aikaa, mutta edelleenkin puhutaan ”vain” noin 25 000 kutsumatta tulleesta vieraasta.

Pakolaiskeskustelussa yksi prosentti herättää kauhistusta. Mutta mitä ajattelee suomalainen palkansaaja, jos hänelle tarjotaan prosentin palkankorotusta? Sanoo, että se on yhtä tyhjän kanssa.

Tai mitä ajattelee suomalainen kuluttaja, jos hän ostaa kilon eli tuhat grammaa alehintaista sianlihaa – etuselkää tai kylkeä ja kauppias tulee epähuomiossa leikanneeksi prosenttia pienemmän palan. Prosentti on tässä tapauksessa 10 grammaa.

Puolen metrin gotlermakkarapötköstä yksi prosentti on puoli senttiä eikä sellaisen siivun syömättä jättämisellä kuole raavaskaan mies nälkään.

Sitäkin voi kysyä, että jos Suomi ei selviä muutamasta kymmenestä tuhannesta turvapaikanhakijasta, niin miten läntinen naapurimme Ruotsi kykeni 1960-luvun lopulla kotouttamaan ilman isompia ongelmia 400 000 suomalaista.

Suuren muuton huippuvuosina saattoi pohjoisen ja idän korpikunnista lähteä 100 000 nuorta suomalaista työn perään lahden taakse. Suurin osa oli kieli- ja ammattitaidottomia, mutta kaikki löysivät paikkansa Ruotsin työelämästä.

1960-luvun suurella suomalaisella muuttoaallolla Ruotsiin ja tämän päivän turvapaikanhakijain ryntäyksellä Suomeen on tosin yksi merkittävä ero. 50 vuotta sitten ei eletty vielä digitalisoituneessa, teknillistä tietotaitoa vaativassa tuotantotaloudessa, vaan tekemistä vielä ihan lapiolinjalla.

Siitä minulla on omakohtainen todistus: viiden minuutin perehdyksen jälkeen olin täysin oppinut kartongintekijä tai valimotyöläinen ja nautin samaa palkkaa ruotsalaisen työtovereitteni kanssa..

Tänän päivän Suomessa, Ruotsissa tai muuallakaan Euroopassa ei ole tarjolla työtä edes oppineille saati sitten oppimattomille. 50 vuotta sitten jokainen Pohjolasta leveämpää leipää etsinyt muuttui muutamassa päivässä yhteiskuntaa hyödyttäväksi veronmaksajaksi. Nyt tulijoita joudutaan majoittamaan vuositolkulla yhteiskunnan yhteisin varoin erilaisissa vastaanottokeskuksissa.

Marjapelloilta ja -metsistä on tosin nähty, että meillä on kyllä edelleen tarjolla yksinkertaista käsi- ja jalkatyötä vähemmän koulutusta saaneille. Suomalaiset ovat jo liian sivistyneitä tuohon työhön, ja luulenpa, ettei nyt turvapaikkaa hakevistakaan eivät monetkaan haaveile ensisijaisesti marjanpoimijan ammatista.

Onneksi ovat thaimaalaiset. He ovat sikälikin hyviä vierasmaalaisia, että metsissä liikkuessaan he eivät ole aina meidän kunnon suomalaisten silmissä.