Punalihaa pukkaa

Ihmiset kaipaavat muutosta, ja meneillään olevassa eduskuntavaalikampanjassa on Suomen sisäpoliitiikkaan saatu odotettua värivaihtelua. Kyse ei ole tosin niinkään siitä, että puolueiden paikat poliittisella kartalla olisivat muuttuneet oleellisesti aiemmasta.

Tarkastelukulma vain on vaihtunut. Kun äänestyskopeissa on tehty tähän saakka pääsääntöisesti siltä pohjalta, mitä minkin puolueen kansanedustajat ja muut poliitikot ovat tehneet, niin nyt seuraavaa hallitusta ollaan rakentamassa siltä pohjalta, mitä poliitikot ovat syöneet.

Perinteisten punamullan, sinipunan, sinimustan, punavihreän tai kaikki värisävyt sisältävän sateenkaaren jatkoksi on vaalikeskusteluissa noussut esille uutena, vakavasti otettavana vaihtoehtona punalihahallitus, koskapa Yleisradion ensimmäisessä puoluejohtajien paneelissa päällimmäiseksi nostettiin kysymys, mitä puoluejohtajat syövät.

Jatkavatko he ympäristölle turmiollista punaisen lihan syöntiä vai ovatko he valmiit korvaamaan lihan hiilijalanjälkeä keventävillä kasviksilla? Tätä tivasivat toimittajat itsepintaisesti puoluejohtajilta, ja vastauksiakin tietysti saatiin. Ainakin minulle jäi keskustelusta kuva, että vaalien voittajaksi arvioitu Antti Rinne saattaisi hyvinkin istua neuvottelemaan hallituksesta huhtikuun vaalien jälkeen samojen lihapatojen ääreen keskustan Juha Sipilän kanssa.

Historiallisin perustein puhuttaisiin tällöin punamultahallituksesta, mutta ehkä nyt on tullut aika päivittää tuotakin nimitystä ja ryhtyä puhumaan tulossa olevasta Antti Rinteen punalihahallituksesta. Kun maanviljelyksestä saa toimeentulonsa enää kolme-neljä prosenttia kansalaisista, harva keskustalainen astelee enää ruoka- saati hallituspöytään multasaappaissa.

 

RUUAN nouseminen pääpuheenaiheeksi Ylen puoluejohtajatentissä kertoo, että eivät olot Suomessa loppujen lopuksi taida niin huonosti olla, kuin oppositio on antanut neljä vuotta ymmärtää.

Venäjän uhka, EU:n jäsenmaissa voimistuvat kansalliset virtaukset ja siitä seuraava unionin sisäisen hajoamisen vaara, Englannin brexit, väestön väistämätön ikääntyminen ja paheneva työvoimapula, maaseudun autioituminen ja rajaseutujen tyhjeneminen… Tarjolla olisi ollut kansakunnan tulevaisuuden kannalta oleellisiakin kysymyksiä, mutta toissijaiseksi ne ovat jääneet nyt television julkisissa keskusteluissa.

Enää ei siis kenenkään tarvitse surra, onko meillä ruokaa, vaan kysyä, mitä tänään syötäisiin: pässinlihaa Uudesta-Seelannista vai koppakuoriaisia Päiväntasaajan Guineasta.

 

ERIKOISIN tilanne koettiin tv:n ääressä, kun Ylen TV-ykkösen reportterit tenttasivat kristillisdemokraattien puheenjohtajaa Sari Essayahin.

Tärkeintä oli toimittajien mielestä saada tietää, onko sukupuolen valinta kristillisille kynnyskysymys hallitusneuvotteluissa. Hyväksyvätkö he, että ihmiset saavat valita itse, ovatko he miehiä vai naisia ja voivatko he tehdä sen heti lapsena, alle 15-vuotiaana?

Sari Essayahin kanta oli selkeän kielteinen, ja silläkö hän nyt pudotti puolueensa pois hallituspeleistä jo ennen vaaleja. Toinen kysymys: Mistä television poliittiset toimittajat tiesivät, että Antti Rinne lähtee kokoamaan hallitustaan nimenomaan tältä tiukalta sukupuolipohjalta ja viis veisaten, mitä eri puolueet ovat sotesta, valtionvelasta, verotuksesta ja muista ikävistä asioista.

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    Tenttikysymyksistä jää mieleen mikä kellekin.

    Jäivät nämä tv-ohjelmat katsomatta, mutta kannattaa vaalikoneitten ja tenttien ohessa miettiä, valitseeko ehdokkaan itse vai jättääkö valinnan koneelle (algoritmin laatijalle) tai toimittajalle (media). Menestystä uurnilla!

Jätä kommentti

*