Yhden ehdoilla, valitettavasti

Monopoli ja kartelli ovat olleet aina pahoja sanoa poliittiselle vasemmistolle ja miksei keskustallekin. Neuvostoliiton ollessa voimissaan paheksuttiin myös ankarasti amerikkalaisia jättiyrityksiä, ”trusteja”, jotka pitivät koko maailmankauppaa pihdeissään.

Viime vuosina näitä kaupan ja teollisuuden monopoleja on ryhdytty purkamaan ei vain suomalaisten poliitikkojen ja virkamiesten voimin, vaan myös koko EU:n arvovallalla. Yksikään suurempi yrityskauppa ei onnistu ilman Brysselin korkeiden viskaaleiden aamenta.

Ja tästä kaikesta meidän on tietysti oltava tavallisina kansalaisina hyvillään. Kilpailu se hinnat kurissa pitää – jos pitää. Arkielämässä vapaata kilpailua pääsee todistamaan valitettavan harvoin. Katsokaapa vaikka Kuopion tulevilla tammimarkkinoilla, mitä viipurinrinkelit maksavat. Sama hinta joka kojulla, vaikka myyjiä on enempi ja vähempi.

Muodollisesti kilpailu siis pelaa tänään kaupan ja teollisuuden alalla, ja kartelleja vastaan taistellut ay-liikekin on siitä varmasti iloissaan.

Maailmassa asioilla on taipumus kääntyä päinvastoin, mikä on tarkoitus. Rauhan nimissä on aloitettu monta sotaa, korkean länsimaisen sivistyksen viennillä on tuhottu monta ainutlaatuista ja korvaamatonta alkuperäiskansojen kulttuuria.

Kartellien ja monopolien purkamisessa on käynyt niin, että Suomenkin ainoat monopolit alkavat löytyä ay-liikkeen piiristä. Otetaan malliksi nyt hyvin ajankohtainen kuljetusala.

Yksi laivayhtiö saa ihan vapaasti ilmoittaa lopettavansa rahtikuljetukset, sillä tilalle löytyy kyllä aina uusia halukkaita niin kotoa kuin maailmaltakin. Mutta kun kuljetusalan ay-järjestö AKT sanoo, että rahtilaivoja ei rahdata tai niitä ei pureta satamissa, niin niitä ei rahdata eikä pureta! Ehkä työnantajat löytäisivät vielä jostain halullista rikkurityövoimaa, mutta laskeeko AKT rikkurit laivoille? Ei laske, ei taatusti.

Että tämä tämän päivän monopoleista. Aikanaan puhuttiin rikkureista Suomessa ”Pihkalan kaartina”. Nöösipoikia he olivat ”Piiraisen poikien” rinnalla.

Yksi mies, yhden ammattijärjestön puheenjohtaja, tyrmäsi noin vain, muutamalla sanalla, koko muun järjestökentän havitteleman yhteiskuntasopimuksen. Eipä löyty vastaavaa voimamiestä työnantajapuolelta.

Kommentit

  • ap

    Työmarkkinoilta tuli meille veret seisauttava itsenäisyyspäivän lahja. Joka lopulta viimekädessä sattuu ihan jokaikiseen suomalaiseen jos se sellaisenaan menee. Sitä vain ei ihan kaikkialla näytetä käsittävän. Onneksi suurin osa suomalaisista vaikuttaisi käsittävän. Siis jos jotain toivonkipinää elättelisi kun ovet ja ikkunatkin on vielä auki…

Jätä kommentti

*