Yököttävää yötä

Aina ei tule yöllä uni silmään, vaikka omatunto olisi miten puhtoinen. Sängyssä piehtaroidessa tulee mieleen, että jos ei kerran nukuta, niin ehkä ajan voi käyttää hyödyllisesti jos ei lukemalla niin ainakin televisiota katsomalla.

Kammertaudutaan siis hikisten lakanoitten välistä seisovilleen, tallustellaan pää pöpperöisenä olohuoneen sohvalle, rojahdetaan sohvalle ja napsautetaan kaukosäätimellä telkkari päälle. Ilman maksettuja kanaviakin toosassa on tarjolla toistakymmentä kanavaa, joista ainakin jonkun voisi kuvitella lähettävän ohjelmaa myös yöeläjien iloksi.

Niin kuin lähettääkin. Kolmen, neljän aikaan aamuyöstä lepotaukoa näytetään pitävän vain parilla, kolmella kanavalla, joten katsojalla on jopa valinnan varaa.

Ja mitä meille tarjotaan. Jos en ole ihan väärässä, niin jopa kolmella kanavalla on antavinaan sielunhoitoa huonosti nukkuville suomalaisille liuta selvänäkijöitä. Useimmat ovat naisia, mutta taitaa joukossa olla jo joku mieskin. Rahallista korvausta vastaan vaivatut sielut saavat soittaa mieleiselleen henkiparantajalle, joka katsoa napittaa ymmärtäväisesti katsojaa silmiin ja lausuu kuulemansa perusteella omat reseptinsä, miten murheen painama ihmispolo saa taas nokkansa pystyyn.

Mitä pitempi puhelu, sitä useammin kilahtaa euroja ja senttejä selvänäkijän ja hänen taustayhtiönsä tilille. Mitään kuluttajasuojaa ei ole, joten huonommatkin neuvot ovat kullanarvoisia ainakin neuvonantajille. Alkaa ätlöttää, kun katsoo näitä hurskaita sananselittäjiä. Samalla tulee kysyneeksi, miksi kunniallisten mediayritysten omistamat kaupalliset kanavat sallivat tällaisen huuhaan lähettämisen.

Parilla kanavalla rahastavat unettomia vähäpukeiset nuoret naiset sanaleikin avulla. Keksi suomalainen kaupunki, jonka nimessä on kolme aata ja joka loppuu iihin. Keksi automerkki, jonka toinen kirjain on o. Mistähän ne ovat löytäneet tällaisia tyttäriä, jotka jaksavat jauhaa tyhjää läpi yön, tunnista tuntiin. Jonkun neidon puhetyylistä olen ollut tunnustavani, että hän oululaisia. Liekö sitten.

Normaalia näyttää olevan öisillä tv-kanavilla, että siellä viimeistellään ne lukemattomat murhat, joita ei iljetty näyttää vielä ennen puoltayötä. Kirves heiluu, veri lentää, ja jossain kulman takana vaanivat kaameat zombit valmiina hotkaisemaan viattomia ihmisiä nahkoineen, karvoineen. Näitten elokuvien tarkoitus ei liene avittaa uniongelmaista nukahtamaan, vaan viedä onnettomalta yöunet koko loppuelämäksi.

Hulluuden huippu oli yönä muutamana, kun asiantuntijoina esiintyvät jenkit todistivat vakavalla naamalla ja koko sydämellään, miten ulkoavaruudesta tulleet oliot elävät meidän keskellämme ja järjestelevät samalla meidän asioitamme – puoleen jos toiseen.

Ufoteorioillaan heikkohermoisia hätkäyttäneiden valeprofessoreiden ohella nämä ”asiantuntija” eivät malta olla tarttumasta edes Raamattuun. Mikä oli esimerkiksi taannoisena mikkelinpäivänä muisteltu arkkienkeli Gabriel tulisine miekkoineen: mikäpä muu kuin mies ulkoavaruudesta! Tekisi mieli sanoa, että voihan Jeesus…

Koettakaa nukkua yönne hyvin. Riittää, että minä olen viettänyt muutaman yököttävän yön tv-kanavien ääressä.

Kansakunnan voima on sivistyksessä, sanoi J.V. Snellman. Onneksi hänellä ei ollut vielä telkkaria.