Maatalouden kannattavuus ja byrokratia

Olen kiertänyt Keskustan piirin puheenjohtajana kuluneen syksyn aikana useissa tilaisuuksissa ympäri Pohjois-Savoa. Maatalouden kannattavuus ja byrokratia ovat puhuttaneet viljelijöitä.

Suomalaista maataloutta on viime vuosina koetultu. EU:n Venäjä-pakotteet ja Venäjän asettamat tuontikiellot ovat vähentäneet elintarvikkeidemme vientiä itään ja sotkeneet laajemminkin erityisesti maitotuotemarkkinoitamme. Samalla EU:n maitokiintiöt ovat poistuneet. Maailmantalouden hidastunut kasvu on leikannut kulutusta ja vaikeuttanut uusien markkinoiden löytämistä suomalaisille elintarvikkeille.

Maatilojen maksuvaikeudet näkyvät ympäri Suomen. MTK:n keräämien tilastojen mukaan yhteensä kahden miljardin euron velkapääoma kohdistuu 4 000 maatilalle, jotka ovat velkaa keskimäärin puoli miljoonaa euroa. Pohjois-Savon osuus ylivelkaantumisen vaaravyöhykkeessä on 500–600 maatilaa.

Maatalouden tulovirtojen vähentymisellä on merkittävä vaikutus Pohjois-Savoon:
Maatilojen rahavirrat jäävät Pohjois-Savossa yli 60 milj. euroa pienemmäksi kuin edellisenä vuotena.

Alkutuottajien hyvinvointi on koetuksella alentuneen kannattavuuden ohella myös elinkeinoa vaikeuttavien säädösten ja byrokratian vuoksi. Näiden ongelmien ratkaisussa ei ole juurikaan kyse uusista lisämäärärahoista vaan poliittisesta tahdosta ja hallinnon joustavoittamisesta. Suomen on perattava läpi niin oma sääntelynsä kuin toimittava EU:ssa entistä aktiivisemmin byrokratian purkamiseksi.

Kenttäkierroksella on noussut esille mm.

1.) Suomen tulee vaikuttaa Euroopan unioniin, jotta päästään viimein eroon peltolohkojen pinta-alojen jatkuvasta muuttamisesta ja tahattomista pinta-alavirheistä johtuvista sanktioista. On siirryttävä järjestelmän, jossa peltolohkojen pinta-alat vahvistetaan pidemmäksi aikaa. Mikäli pinta-ala todella muuttuu, tulee viljelijän ilmoittaa se uudestaan.

2.) EU-säädöksiin tulee saada muutos, jonka seurauksena pienet tahattomat virheet esimerkiksi eläinrekisteritiedoissa eivät enää aiheuttaisi kohtuuttomia tukileikkauksia kotieläintiloille.

3.) Maaseutuviraston ja muun hallinnon lähtökohta on käännettävä viljelijälähtöiseksi ja alkutuottajien oikeusturvasta on huolehdittava. Ely-keskusten ja muiden viranomaisten elintarvikesektoria koskevien säännösten tulkintoja on yhtenäistettävä, käytäntöjä joustavoitettava ja ohjeistusta selkiytettävä.

4.) Tiedottaminen kuntoon

Jätä kommentti

*