Savotta

Sipilän hallituksen työsarka on valtava.

Viime aikoina olen huomannut paljon kirjoituksia, joissa Sipilän ja sitä myöten Keskustan väitetään unohtaneen sen, mistä Keskustassa on aina ollut kyse: Köyhän asiasta, alueellisesta ja sosiaalisesta tasa-arvosta sekä vastuullisesta yhteiskunnan kehittämisestä. Totta on, että nyt Keskustan johdolla tehtävät vaikeat, konkreettiset päätökset ovat monille karvaita. Tosiasia kuitenkin on myös se, että Suomi tarvitsee nyt kipeästi ratkaisuja, joilla nostamme yhteiskuntamme velka- ja työttömyyskierteestä takaisin terveelle pohjalle. Asiamme eivät korjaannu vain odottelemalla. Nyt tarvitaan uudistamishenkeä kaikilla tasoilla. Keskusta lupasi eduskuntavaaleissa laittaa Suomen kuntoon. Vaaleissa tähän linjaan luotettiin.

Viime vaalikaudella vallassa olleet SDP ja Kokoomus epäonnistuivat ratkaisujen löytämisessä, oli kyse sitten talouden tasapainottamisesta tai sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisesta. Neljä vuotta meni hukkaan jääräpäisesti ajetun suurkuntahankkeen ja lyhytnäköisen saavutettujen etujen puolustamisen merkeissä. Isänmaalla ei ole enää varaa velalla rahoitettuun saamattomuuteen. Tärkein syy maamme talouden alamäkeen ja kasvaneeseen inhimilliseen hätään on työttömyys. Työttömyys taas johtuu siitä, ettei suomalainen työ käy enää kaupaksi entiseen malliin. Tekemättä ei voi jättää. Suomi tarvitsee nyt suunnanmuutoksen.

Se ei onnistu, jos tämäkin vaalikausi vain vahditaan omia saavutettuja etuja yhteisen edun kustannuksella. Nyt tarvitaan ratkaisuja, ei gallupien perässä juoksua. Haastena on samaan aikaan tehdä tarvittavat kipeät päätökset ja huolehtia siitä, että ne tehdään mahdollisimman oikeudenmukaisesti.

Eduskunta keskusteli joukkoliikenteestä tehdystä välikysymyksestä tänään.

Olen varma, että esimerkiksi paljon monia huolettaneisiin junaliikenteen vähentämispäätöksiin löydetään korvaavat ratkaisut. Maakuntien ihmisiä ei voi jättää ilman heidän tarvitsemiaan joukkoliikennepalveluja. Tästä on Keskustan pidettävä kiinni.

Jouk­ko­lii­kenne on Suomessa ollut jo vuosikymmeniä näivettymisen kierteessä. Tämän vuoksi savotta on tälläkin saralla tarpeellinen. Etenkin maakunnissa vuorot ovat kuihtuneet ja valtion sekä kuntien rahoi­tus­vastuu liikenteestä jatkuvasti kasvanut. Kattavan ja toimivan jouk­ko­lii­ken­teen järjes­tä­mi­seksi koko maassa tarvitaan uudenlaisia keinoja. Toimi­mat­to­mista malleista pitää päästä eroon.

Mielestäni rautateiden henki­lö­lii­kenne tulee avata kilpailulle. Junaliikennettä avaamalla voimme saada hinnat kohtuullisiksi sekä matkustajamäärät kasvuun. Lisäksi valtion ostoliikenteeseen suunnatut voimavarat voidaan suunnata paremmin vähemmän kannattaville reiteille. Näin koko Suomi tulee huomioiduksi laitojaan myöten.