Mopoelua – Forgotten World Highway ja Mt. Taranaki

Huhhellettä ja terveisiä helekatin kuumasta Uuvestaseelannista! Ompaan hyvät kelit ko lämpötilat on tässä usseemman päevän lähennelly (ja taenny männä ylikkii) kolomeekymmentä astetta – mikä nyt heittää sitten FIN-NZ lämpötilaerot tällä hetkellä ilimeisesti sitten yli 60 asteen!! Aeka iäripäessä sitä asuttaan!

Meillä ko on tiällä kerrannii talon- ja elukanvahti niin aateltiin että käytettään vimonen kesälomaviikonloppu hyväks ja käyvään moppoelemassa vähän etempänä. Isäntä jo eteläsuarenreissulle lähtiissään ajeli läpi tuommosen Forgotten world highwayn ja houkutteli että entäs jos ajeltais sen läpi tuonne Taranakin kommeisiin maisemmiin yheks yöks. Noh, sehän olj heleppo houkuttelu – siitäkkii huolimati että hirvitti jo vähän etukätteen tuo tiijossa olova 12 km sora/mutkapätkä keskellä ei mittään.

kartta

Tässäpä tämä parin päivän reissu kartalla. Forgotten world highway on Whangamomonasta pohjosseen.

Alakumatka Te Kuitiin suju hyvin tuttuja reittejä pitkin, mutta siitä lähettiinnii etelään ja kohti tuota kuuluisoo Kadotetun mualiman tietä pienempiä teitä pitkin. Ensimmäesessä risteyksessä oljkii luppaava kyltti, ei bensoo 150 kilometriin… onneks oli tankattu ihtemme lisäks nuo mopottii siellä Te Kuitissa!

Tie olj tosiaankii pientä mutkatietä, keskellä ei mittään, ihan alusta pittäen! Matkalla tulj vastaan Ohuran kylä, joka olj aeka hylätyn näkönen (kuvissa alla). Rakennusta on jos vaekka minkälaesta, kaekki hyvässä kunnossa, mutta ykskään liike ei oo ennee toeminnassa – kaekissa laput luukulla. Mutta jos tarkkaan katot tuota oikeessa yläkulumassa oloovaa kuvaa, niin suatat huomata mummelin rollaattorin kanssa tien oikeella puolella. Eli kyllä siellä kylällä siis jonniimoesta elämätä oli, vaekka palaveluja ei kertakaikkiaan mittään ja matkoo immeisten ilimoille ihan liikoo (ainakkii meikäläesen makkuun, jos tuolla asumista aattelloo).

PicMonkey Collagea

Reitti oli, näen äkkinäiselle aenakkii, aeka raskas! Tie olj kappee ja mutkikas ja mutkissa jänskätti että näenköön on raktorj tulossa vastaan. Mutta tulipaan siinä lomamatkalla kaupan piälle ajoreeniä, ja mansikkana kakun piällä kuulalaakereilla ajon ekstremekurssi! Olivat nimittäen tietennii vasta vetäneet uuven soran pintaan siihen 12 km sorapätkälle! Isäntäkkii jopa tuumaili että on harvinaesen ärsyttävä ajettava kun kivenmorkulat rulloo renkaitten alla ihan kaikkialla. Kunnon ajouria ei oekeestaan ollu missään, pientä urantapasta vuan keskellä tietä eikä tämä vasta-ajettu sora ollu kerennä paenua vielä yhtään. Onneks (ONNEKS!!) isäntä olj hommannu kypäräpuhelimet, joka helepotti elämee huomattavasti. Isäntä ajo eeltä ja ilimeeras missä on parraat ajourat ja varotti jos tuli autoja vastaan. Tällä tavalla keskellä tietä pörryyttäen, ensmäestä kertoo seisaallaan ajjaen, piäsin hengissä reitistä läpi. Enkä ies kuatanu moppoo, vaekka muutaman kerran mutkuili bemu alla ihan urakalla! (yhestä venkoelusta saen vielä matkamuistoks mojovan mustelman siäreen!)

PicMonkey Collageb

Kyllä helepotuksen huokaus piäs pieneltä immeiseltä ko soratie loppu! Pärryyteltiin sitten ”sivistyksen” parriin, Whangamomona Republiciin. Tämä pienj kylä olj ”itsenäestyny” Uuvesta Seelannista, ko eivät tykänneet ajatuksesta että heijät siirrettäes eri liäniin ko liänirajoja muokattiin. Whangamomonalla on jo viies presidentti, ja kolome niistä on ollu elläemiä (vuohi, sika ja kilipikonna :)). Ae niin, ja ensmäeselle presidentille (joka olj ihan normi muanviljelijä, immeinen) ei ollu ies kerrottu ko vasta ”iänestyksen” jäläkeen että ”ae niin, oot muuten nyt Whangamomonan pomo” :). Jos näellä nurkilla satut liikkummaan, niin ota ihmeessä passis mukkaan, voet nimittäen suaha siihen Whangamomona Republic-leiman hotellilta! Mutta ko pitkä ajopätkä olj meillä takana, niin tärkeimpänä asiana mielessä olj syönti! Näläkä olj ko pienellä elukalla, mutta onneks tuo hotelli tarjos helepotuksen tähän hättään. Mahat piukeena jatkettiin matkoo Stratfordia kohti jossa olj motellihuone varattuna.

PicMonkey Collage2

Stratfordissa itessään ei oo juurj mittään nähtävvee, joten ilta mänj toepuessa ajourakasta. Aateltiin että uamulla kerkee sitten ajella vuorelle kahtelemmaan. Mutta uamuherätys Stratfordissa olj aeka pettymys. Lauantaina ajellessa keli olj mahtava ja matkalla nähtiin jopa Ruapehun tulivuorelle asti (kuva 2, oekee alanurkka), mutta sunnuntaiuamuun herättiin hirmu sumussa. No isäntä kuitennii olj sitä mieltä että kyllähän myö siellä vuorella pyörähettään vaekka pilivistä onnii ko tänne asti ollaan tultu… ja kyllä kannatti! Pilivien yläpuolelle piästiin ja aurinko paesto vuorella täyveltä terältä!! Maesemat olj komiat ja eihän siellä voenu muuta ko hymmyillä.

PicMonkey Collage3

Tuolla vuorella on jonniin sortin laskettelukeskussii, mutta veikkoon ettei läheskään yhtä mittavat sydeemit mittee tuolla Ruapehun puolella. Joka tappauksessa tie nousoo ylös ja majoja on tuolla puurajalla asti. Ja kesällekkii tekemistä riittää ko nuita kävelyreittejä on koko vuori täynnä. Jos kunto riittää niin huipulle astikkii piäsöö (2.5 km korkeuteen) – ihan iliman vuorikiipeilyvälineitä. Mutta näen pikakäväisijällekkii löyty pari pientä polokua näköalapaekoille, tai sitten ihan vuan metän siimekseen, varjoon.

PicMonkey Collage4

1. Maesemanihastelijoihin taustalla Ruapehu. 2. Pakollinen moponpönötyskuva maisemassa. 3. Parkkipaekka olj kiuaskivvee!

Kotjmatka Stratfordista länsjrannikkoo pitkin oljkii sitten issoo tietä. Mutkasta, ja issoo pitkee mutkoo oljkii alakumatkasta kilometritolokulla, mutta helepoompoo ajettavvoo mittee se sorapätkä ;). Mokaun pikkukylässä pysähyttiin evästämmään ja maestoin ensjmäestä kertoo elläessän white baitia, joka on ilimeisestikkii kalanpoekasta jota käyvät haavimassa joensuissa. Tottapuhuen white bait fritter ei kyllä perusmunakasta kummempi ollu, ei ne pikkukalat siellä maestunu kyllä yhtään. Ihan en ymmärrä miks tuommosesta mauttomasta kalanpoekasesta maksettaa niin isoja rahoja… mutta jokkainen tyylillään! (jos aehe kiinnostaa niin Te Ara Encyclopediasta löytyy enemmän juttua)

Joka tappauksessa mukava reissu tuli heitettyä, vaekkakkii paistua meinas kotimatkalla. Sen verran aurinko paisteli että piki suli teillä ja liukasti paikka paekoin matkantekkoo! Mut onneks kotona piäs altaaseen viiluttelemaan ja huuhtelemmaan matkapölyt poes!

 

Kommentit

  • plokkariukki

    Siltikkii vaehtasin Sarin kanssa ilimanalloo, vaekka siellä onnii liian kuuma. Piäsissii joskus tummossii maesemmii! Tiällä on vuan pakko räplätä Hontoo, olevinnaa korjata ja huoltoo, kun ei piäse tienpiälle aenakaan kuukauteen. Mutta annahan olla kun on ensmäenen kuiva ja sula kel tienpiällä, niin viäntää plokkariukki kahvoo ja suapi Honta kyytiä. Talaven ahistukset lähtöö kerralla ja aena jatkossakkii kun tuppoo harmittammaan. Vetäsen potan piähän ja annan hannoo.

    • Sari

      No joo, eipa kylla voe valittoo! Vaekka tuo helle tuopi omat haasteensa ajeluun! Teilla oli pikkee noussu pintaan ihan reilusti, kiitos kuuman kelin, ja arvoot varmaan etta se sula piki on aekasta livakkaa renkaan alla :D Mutta kylla se sinnekkii ajokelit tulloo, ei maa ennee kauan. Ja jos ei, niin ei muuta ko nastat Hontan alle ja paanalle!

Jätä kommentti

*