Tuossa pari viikkoo sitten lähetettiin laps reissun piälle, koulun järjestämälle leirille tuonne Taupo-järven eteläpuolelle, Sir Edmund Hillaryn nimmee kantavalle leirikeskukselle. Odotettavissa olj jännittävä leiri ja viikon verran ulukoilima-aktiviteetteja. Hirmu lauma kaheksasluokkalaisia piti mahotonta mekkaloo koululla, ja pakkasivat kamojaan vappaaehtoisten vanhempien autoihin. Mukana piti olla tavarata viikoksi, ja piti varrautua ihan kaikkiin ilimanaloihin – Ruapehu-vuoren juurella kun nuo kelit on aika arvoomattomat. 65 litranen rinkka oli pakattu täyteen merinoväliasua, ulukoiluvaatetta, kenkiä, ruokailuvälineitä, sadekampetta, makkuupussia…! Oli siinä penikoilla kantamista! Onneks rinkkoo ei tarvinna ostaa, vaan paikallinen (Hamiltonissa) ulukoiluliike vuokraa (!!!) rinkkoja lapsille koulun leireille! Ihan loistava paikka, ja mualiman paras palavelu!

Joo, mut takas asiaan. Sinne ne lähtivät, mölyapinat, iltapäivästä ajelemmaan Taupoa ja Ruapehua kohti, ja vanahemmat marssi kotio miettimmään että ompas muuten hiljanen mökki…

Yöllä se hiljasuus sitten katkes. Heräsin kolinaan ja isännän kysymykseen : ”tunsitko tuon?” No eipä sitä voinu olla tuntematta! Koko sänky heijjas ees taas, taulut kolis seinillä ja nuapurien koirat uluvoivat sen minkä kerkesivät. Pitkään se kesti, ei ollut noppee tärräytys niinko muutamat aikasemmat maanjäristykset mitä ollaan tunnettu, ja arvata voi että nyt oli muuten jossain isompi jytinä (ja arvatkaapa jänskättikö äippää miten ne lapset siellä leirillä järistyksen otti vastaan…)

Niinhän se sitten aamu paljasti tottuuven. 7.8 richterin järistys eteläsaarella, jonka jälkeen jälkijäristyksiä on niillä nurkilla riittänyt koko viikon (niinko aina, isomman järistyksen jäliltä). Leiriläiset oli heränneet järistyksen laukaisemmaan palohälytykseen, mutta isompaa säikäytystä ei niille ollut (onneksi) tullut. Mutta eteläsaarella oli asiat vähän toisin. Tuhoja on paljon, koteja asuinkelvottomassa kunnossa, tiet poikki, maanvyörymien aiheuttamia patoja joissa, joiden pelätään nyt sitten särkyvän ja aiheuttavan tulvallaan lisätuhoja jo kärsineelle järistysalueelle (edit: siis patojen pelätään särkyvän, ei jokien… pittäisköön joskus oikolukea nämä tekstinsä ; ) ). Yrityksetkin kärsivät, sillä aluetta pitää elossa isolta osin turistit. Jonkin verran kärsi myös merenelävien kasvatuslaitokset. Kaikouran uusi rannanmuoto antaa vähän viitettä siitä, onnistuuko tuolla alueella tällä hetkellä hummerinkasvatus…! (ks. Geonetin video parin metrin pystysuorasta rannannoususta täältä) Jopa tiällä meijän nurkilla, reilun 500 km piässä oli yhdessä pikkukylässä ongelmia juomaveden kanssa järistysten takia! (meidän kylässä onneksi kaikki ok!!)

Järistys muokkasi maisemaa ihan urakalla. Yllä kuvakaappaus nuamakirjasta, ja tekstissä kerrotaan että GNS:n mukaan liikettä on tapahtunut seuraavasti:

• Pohjoissaaren eteläosan itärannikko siirtyi 5 cm länteen
• Wellington ja Kapitin alue ovat työntyneet 6 cm pohjoiseen
• Eteläsaaren koillisnurkka on siirtynyt yli 2 metriä Pohjoissaarta kohti, ja noussut ylöspäin melekkein metrin!
• Kaikoura (Eteläsaaren itärannikolla) on puolestaan liikkunut metrin ja noussut 70 cm, ja sisämaassa oleva Hanmer springs on siirtynyt puolisen metriä itään
• Christchurch ja sen edessä oleva niemimaa taas liikahtivat pari senttiä etelään, kun taas länsirannikolla on ollut liikettä non 10 cm idän suuntaan

… ja kaikki tämä liike tapahtui muutaman sekunnin sisään!

Vaikka järistyksen episentteri olikin eteläsuarella, piäkirkolla Wellingtonissa (Pohjoissaaren eteläosassa) oli myös tuhoja – eikä niissä vanhoissa rakennuksissa, vaan nimenomaan uusissa rakennuksissa joiden piti olla viimeisimpien standardien mukaan rakennettuja! Moni Wellyläinenkin on joutunut jättämään kotinsa, eikä takaisin ole pääsyä ennenkuin tuhojen laajuus on saatu selvitettyä. Varsinaisia tuhoja siis ei ole, mutta rakenteissa on huomattu heikkouksia, eikä asukkaita päästetä enää missään tapauksessa rakennuksiin takaisin ennenkun rakenteiden vahvuus on varmistettu.

Lisäksi on tosi surullista ajatella miten näitä tuhoja käytetään hyväksi ja rikolliset mellastaa. Koti on ”red stickered” eli luokilteltu asumiskelevottomaksi ja asukkaat oovat joutuneet pakenemaan tuhoja, ja sitten joku saakelin idiootti mennee ja ryöstää nämä tyhjäksi jääneet kodit! Ihan kun näillä ihmisillä ei olisi tarpeeksi iso hätä jo, jos koti on jyräyskunnossa. Menettää siinä sitten vielä irtaimistokin.  Onneksi näitä ei ole ollut montaa tapausta, mutta yksikin riittää… Alla kuvakaappaus meidän alueen Civil Defensen nuamakirjan sivulta, jossa kerrotaan avustajan tapaamisesta järistysalueella paikallisen pikkukaverin kanssa. Perhe oli juuri odotellut muuttoa uuteen kotiin kun järistys jätti uuden kodin asuinkelvottomaan kuntoon. Sitten joku säälittävä ääliö meni ja varasti pikkukaverin fillarin!! Poika tästä sisuuntuneena partioi sitten kadulla vesipistoolin kanssa ja etsi ilkiöitä :)  (tarinalla oli onneksi iloinen loppu ja pikkukaveri sai fillarinsa takaisin!)

Mutta onneksi enemmän riittää näitä hyväntekijöitä. Christchurchin muanjäristyksen läpikäyneet ovat olleet toimittamassa apupaketteja, kuten myös Kanadalaiset, US ja Aussit ovat olleet apuna evakuoimassa ja avustamassa alueella.

Ja apua tarvitaan varmasti vielä pitkään. Jälkijäristyksiä on alueella riittänyt (ks. lyhyt video järistysten määrästä täältä), ja tuhot on järistysalueella mittavat. Toivottavasti tämä avustaminen ei jää liian lyhytaikaiseksi, ja että vakuutusyhtiöt selvittävät claimit vähän nopeammin mitä Christchurchin isojen järistyksen jäljiltä (2010 ja 2011), joiden sotkuja selvitellään vielä tänäänkin.