Retkellä: Kakepuku Track

Aateltiin näin äitienpäevän kunniaks käydä vähän ies ulukoilemassa, kun kelikin sattui kerrankin kohilleen. Syksystä huolimati taivas on kirkas ja aurinko paistaa täyveltä terältä ja lämmintäkin oli hyvinkin toistakymmentä astetta! Kävelyreitiksi valikoitui tällä kertaa tuo Keskenkasvusen ikkunasta näkyvä Kakepuku-kukkula, jonne on jo jokunen aika sitten pistetty reitti ja näköalatasanne huipulla uuteen uskoon. Ensimmäisellä kerralla kun tuonne kivuttiin, joku ehkä 8 vuotta sitten, huipulle kipusi pienenpieni poloku tosi jyrkkänä ensin pellonreunaa, ja sitten kiemurrellen metän keskellä. Nyt reitti on selkeytynyt kummasti, ja haastavuusaste laskenut huomattavasti entiseen verrattuna.

Mutkitteleva reitti huipulle.

Kakepuku löytyy siis Hamiltonista noin 40 kilometriä etelään. Kävelyreitti lähtee kukkulan eteläpuolelta, Kakepuku roadilta, ja kylttien mukkaan edestakaiseen kävelyyn suapi varata noin 2-3 tuntia. Huippu on 449 metrin korkeudessa, eli näin meikäläisittäin tosiaan kysseessä pikkunyppylä. Mutta hyvin tuo hien pukkas pintaan ylöspäin puuskuttaessa, vaikka pienestä kukkulanpahasesta onnii vaan kyse.

 

1. Natiivia mehtee, puusaniaisia. 2. Karttakuvvaa “Alexandra volcanic groupista”, eli jono vanhoja tulivuoria 3. Gorse on paskapuska pitkine piikkeineen, mutta kukat tuoksuu aivan mahtavalle! 4. Maisemia Kakepukun rinteeltä etelään. Kaukaisuudessa voi nähdä myös isompia vuoria, eli Tongariron vulkaanisen alueen.

 

Ylöspäin puuskuttaessa tuli hyvin äkkiä seleväks että keski-ikä pukkaa päälle ihan urakalla. Ei piästy puoleenvälliinkään kun tyttö valittaa että ollaan liian hittaita. Neiti sitten otti vähän etumatkaa ja JUOKSI huipulle, ja sitten hilipas takas meitä vastaan. Ja käveli meidän mukana vielä huipulle uudestaan. No mutta ei parane kyllä valittaa! Hyvähän se vaan on, että on urheilullinen teini!!!

Reittihän on tosiaan alkumatkasta todella helppoa maastoa. Käytännössä leveää “tietä”, joka kiemurtellee vuoren rinnettä ylös. Loppupätkällä, ehkä viimeinen kolmannes on aika tiukkaa nousua ja rappusia on kivuttavaksi ainaskin huonokuntoiselle ihan riittämiin. Osa matkasta on myös sallittu maastopyörille, mutta jos pyörän sinne hillaat niin seuraile tarkkaan ohjeita, sillä osa alueesta on suojeltua, herkässä tilassa olevaa kasvustoa, jonne ei ole pyörillä asiaa.

Department of Conservationin nettisivuilta löytyy lisätietoa alueesta!

1. Penikka kyllästyi ja pisti juoksuksi! (alkumatkan helppokulkuista maastoa) 2. Lisää natiivipuita ja mutaista polkua. 3. Kukkia löytyy, vaikka talvi lähestyy!

 

Nämä hyvin hoidetut luontopolut ovat kyllä yksi parhaista puolista täällä meidän nurkilla. Pelekästään noita vuoria löytyy kivuttavaksi pienen matkan päästä kolmekin kappaletta, Kakepukun lisäksi Mt. Karioi Raglanissa (756m) ja tietysti tuo meijän oma Pirongia (959m, juttua pienestä Pirongian kävelystä tiällä). Puhumattakaan sitten niistä kaikista muista kävelyreiteistä, joita löytyy ympärj ämpärj Waikatoo! Yritän tässä talaven mittaan vähän topakoitua, ja käyvä kameran kanssa kävelemässä nuita reittejä usseemmin. Voin sitten sinne teijän iloks postailla talavikuvia sinne Suomen kessään :)

Jätä kommentti

*