Riisipiirakoita, eli elä tie niinko minä tien vuan niinko minä käsken…

Pyöräytin tuossa tännään leipoo vähän ruisleipiä ja korvapuusteja. Kaikki on ainakkii toistaseks männy ihan ok (uuni vasta lämpiimässä…), mutta aina ei ihan näin mallikkaasti oo leivontaoperaatiot sujuneet. Tässäpä lämpimiä (pun intended!) leivontamuistoja parin vuojen takkaa vanahan blogin puolelta!

7.9.2014

Tyttären koolulla on tulossa ens viikolla Cultural Night, jonne nuo ipanuuvet oovat koulussa jo viikkotolokulla leiponeet yhtä sun toesta ympärj mualimmoo (samosaa, pitsaa, short bread, dumplings…) ja nyt oli sitten vielä pyyntönä, että jos kotona voes vielä leipoo jottaen syömistä jota voes maistijaesiks viijä. Noh, riisipiirakkahan se tietennii olj valintana. Niitten tekohan on heleppoo ko heinänteko, ja vähintäännii yhtä noppeeta… Eli tässäpä ohjetta.

Riisipuuro:

Ota kattila, maeto ja huomoo (sunnuntaiuamuna!!) että riisiryyniä ei oo tarpeeks (en perskeles lähe kaappaan vaekka tuo Four Square olissii varmaan aaki). Jatka puuroo pitkäjyväsellä riisillä (nuin suurinpiirtein 50:50) ja toevo parasta (kaet ne samalle maestuu..?). Muista loppuvaiheessa puuronkeittoo että siellähän olj jiäkuapissa muuten toissapäeväset puurot vielä syömättä – hyvvee se vielä on – ja heitä loppuvaeheessa sekkii sammaan kattilaan vähän lämpiämmään ja notkistummaan – ja toevo sormet ristissä että jospa siinä suurinpiirtein litran verran puuroo olis.

Taekina:

Valamistele taekina (2 dl vettä, 5 dl ruisjaahoja, 1 tl suoloo). Leivo pieniks kakkaroeks. Kaalihe ensjmäenen ja huomoo että näestähän tulloo s***nan isoja. Puolita pallerot ja jatka hommia.

Piirakoehen rypytys:

Laps hoetaa. Sano lapselle kolomeen erj kertaan että elä pistä nuin paljon sitä puuroo, se tursuvvaa yli. Laps vastoo “JOOJOO!”, sillä tutulla esiteinin “kyllä minä äet tiijän” – iänellä. Loppuvaiheessa on valamiina kolome pellillistä piirakoeta, jotka kaekki pursuvvaa pitkin peltiä. Siinä vaeheessa muuten ko taekina loppuu, ja yljtäätöstä huolimati puuroo onnii vielä kolomanneskattilallinen jälellä, tie lissee taekinnoo. Josta tulj tietennii liian löösee. Tie ite loput piirakat ko penikalla palo hermot (ja sormi – ks. seuraava kappale).

Voetelu:

Ensjmäeset piirakat uunista ulos. Neuvo lapselle miten ne voejellaan. Varota vielä että se pelti on kuuma ko minä sen vasta uunista otin. Tuas kuuluu JOOJOO! (iänensävy nyt enemmännii ärtynyt) Puolen minuutin piästä, kirkasun jäläkeen, hoija palanutta sormee. Eläkä unoha sitä perinteistä “enkö minä JUST sanonu…” – suarnoo. 

(sivuhuomautus: palaneesta sormesta huolimati laps jatkaa reippaasti voetelua, kylymä-kalle kämmenessä, vasemmalla käellä! Hyvä on, on se aeka reipas kuitennii, vaekkakii kuuro!) 

Kaekesta huolimati, piirakat suatiin tehtyä. Ja laadunvalvontoo on kansa suoritettu. Liekköön miun muuten pakko kuitenkaan nuita sinne koolulle viijä? Joskoon tekisinnii niille vaekka vispipuuroo?

Jätä kommentti

*