Sadonkorjuuaika ja uusia “perheenjäseniä”

Kottiin tultua saatiin ikäviä uutisia. Meijän komia kananen, vanha rouva Klaara Kotko oli heittänä henkensä. Isännän sanoin, Klaara lähti ko rokkistara, kuoli ammeeseen ;) Meillä on siis tuolla pihalla semmonen pieni lasten kahluuallas elukoille juoma-astiana, ja sinne oli rouvan pumppu viimein pettänyt. Olihan hällä jo ikkääkin, kun meilläkin oli melkein 5 vuotta, ja oltiin jo kolmannet omistajat! Kun Pirkko parka sitten jäi ihan ypöyksin, surffailin TradeMe:n elukkapuolelta tipuja, ja sieltähän sitten löytyi nämä söpöläiset: 10 viikon ikäiset bantam-tytöt, jotka haettiinkin sitten saman tien kotio! Jo on muuten ystävällisiä tipuja! Huomaa kyllä että nämä ovat tottunneet immeisen käsittelyyn, kun juoksevat luokse ja änkeevät melekein sylliin. Tämä tipukierros mennee nyt sitten P-alkusilla nimillä (tuoreet tulokkaat, Paula ja Pirjo), kun edellisessä parvessa oli Klaara, Kaisa (Mäkäräinen), Kerttu ja Kaneli.

1) Edesmennyt Rouva Kotko (ja taustalla Pirkko) 2) Uudet bantam-tiput Pirjo ja Paula 3) Isäntä ruokkimassa uusia tulokkaita. 3) Pirkko poseeraa :D

Kotona ollaan muuten sitten otettu ihan rennosti. Eka viikko tosiaan meni lommaillessa, ja ilimeisesti elukat oli sitten kans “emoa” kaipailleet kun hakkeutuivat lähelle unosille. Ja tuhojaannii oovat jo kerenneet tekemaan. Tuo meijän Jimmy-heppa on ihan mahoton – tyttö löyti sen tännään takapihan kierrätyslootalta nostelemassa kaljapulloja lootasta ulos… onkohan tuosta hevosesta tulossa alkoholisti…?!

1. ja 3. Princess ja Kisu unosilla mamman luona. 2. Jimmy pöljäilee!

Mut siitä sadonkorjuusta. Kesä on siis kuuleman mukkaan ollut satteinen ja kylymä, mutta meijän tultua lämmöt sitten kimpos reilusti +20 asteen paremmalle puolelle. Ja siitäkös miun kesäkurpitsat tykkäs! Katoin että näkkyyhän tuolla muutama kurpitsan alaku olevan, mut ihan liian pieniä vielä syötäväksi. Jätin sitten pariks päivee kasvammaan… ja vastassa oli ihan järkyttävän kokonen kurpitsanmöliskö ko sinne kahen päivän päästä mänin kahtommaan!!!

Kesäkurpitsasta on moneksi!

Noh, mikäs siinä. Hyvveehän tuo on syyvä (ja joka ruokaan sitä on tullu työnnettyäkkii!!!), mutta aattelin että jottain pittää kyllä tuosta tehä muutakkii ko muuten hyvä pilalle männöö. Focacciaa oon tehny jo pari satsia, ja tännään jatkoin leivontaa hetj uamusta suklaa-kesäkurpitsamuffinsseilla ja sitruuna-kesäkurpitsakakulla. Kesäkurpitsa on kyllä siitä kiitollinen leivonnaisten jatke, että se käytännössä häviää leivonnaiseen ihan kokonaan jos sen ruastaa tarpeeks hienoksi. Ite raastoin ihan normiraastimella, ja ainoo mistä tietää että nyt on vähän erjlaenen herkku kysseessä, on se, että leivonnaiset on ihan mahottoman kuohkeita ja kosteita!

Minun leipomuksista kun on kyse, niin mikkäänhän ei tietysti mäne niinko Strömssössä! Muffineista unohtui suklaarouhe (sulloin sitten suklaanappeja jo muffinivuoissa olevaan taikinaan…!) ja kakkua leipoissa tajusin että munia ei oo ko kaks ko tarviis kolome. Noh, hyvinhän nuo kuitennii kaikki onnistu, ja varmasti syötyä tulloo. Reseptittii on sen verran helepot että voipi toisennii kerran kokkeilla!

Muffinssiohje oli kyllä sillä tavalla erikoinen, että kun kuivia aineita taikinaan sekottelin, eppäilytti että tulikohan mittavirhe ko oli sen verran jäykkee taikinnoo. Mutta siitä se sitten vetristy ko kurpitsaraasteen pisti sekkaan. Kakun kansa kävi sitten semmonennii ajatusvirhe, ja korppujauhotin pari kakkuvuokoo, vaikka taikinnoo oli vaan yhteen kakkuun (meni ohjeen kakkuvuoan mitoituksessa tuumasta senttimetreiksi-konversio vähän sekasi :D).

Näitä leivonnaisia suap tässä loppukesän/alakusyksyn mittaan varmaan tehä melekkein viikottain, ko kahtelloo noita kasvejaan. Kesäkurpitsoo on tulossa vielä ihan reilusti, ja myskikurpitsakin on intoutunut kasvammaan kiitettävästi ja peittää köynnöksillään toisen kasvimuan melekkein kokonaan!  Veikkaanpa siis että tuossa syssymmällä palataan tuas astialle vähän oranssimpien kurpitsareseptien kera! (ja ideoita suap pistee tulemaan!!! Veikkaan että kurpitsakeitto tullee jossain vaiheessa korvista ulos!)

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    Laitoin peukun,
    kauniita kirjoituksia tarvitaan – kuvatkin ovat komeita. Kaunis ja hoidettu pihapiiri teillä siellä on. Teemakuva on kaahistuttavan komea – kummastelen erikoisia muodostelmia ja aivan liian vihreää nurmea …

    Pahoittelut Klaara-Kotko -kanasen kuukahtamisesta. Sellaista se on kotieläinten ja lemmikkien kanssa – niillä elinikä on meitä lyhempi.

    vanha kana on lapsuusmuistoissani sitkeä – teillä kanat lienevät pihan koristuksia – eivät syömistä varten. Itsestään kuollutta ei sinänsä syödä muuutenkaan (mutta otinpahan näkökulman esiin, etten hempeilisi liikaa).

    Pitkä matka olisi täältä teille kahveille, joten täytyy tyytyä paikallisen marketin muffinseihin. Kesäänkin täällä Savossa on vielä aikaa. Paikalliset viljelijät tosin tuovat markkinoille kurkkuja ja tomaatteja. Kaakana kasvatettuja muita tuotteita hyllyt notkuvat, mutta kannattaa muilta osiltaan odottaa kessee ja paikallisia tuotteita …

    • Sari

      Kiitokset kauniista sanoista Eino.
      Tämä mua on kyllä (varsinkin talvisaikaan) ihan uskomattoman vihreä! Ja se tuntuu vielä oikein korostuvan kun aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja ilma on kuulas, verrattuna kesäkeleihin.

      Klaara oli hieno kana, mutta odotettavissahan tämä lähtö oli. Ihme että jaksoi noinkin pitkään, ja munikin ihan loppuun saakka. Meillä kanat ovat ihan hyötyeläimiä – munia ei ole tarvinnut kovinkaan monesti ostella sen jälkeen kun poopotit hommattiin. Mutta ei noita poopotteja itseään kyllä syödä raskisi! On ne sen verran mukavia lemmikkejä.

Jätä kommentti

*