Kaekenlaesta kansainvälistä härväystä tämäkkii, ei äetin pullaohje kelevanna vuan piti ruottalaesen kaverin ohjetta männä testoomaan! Luotin kuitennii Alexiin ko ohan sen mummo kuitennii Itä-Suomesta kotosin. Vaekka resepti arvelutti  alakuunsa aeneitten ”viärän” järjestyksen takia, niin testasin silti ja hyvät pullathan tuollakkii ohjeella tuli! Semmonen ero minun pullissa vuan on tuohon lehen ohjeeseen, että mantelimassoohan tiältä et löyvä, joten iskin voen ja sokerin kaveriks vuan mantelijauhoja, ja vot! Hyvä tulj! Mutta ko tämä ei mikkään ruokaploki oo, niin en tuota ohjetta kehtoo ruveta kiäntämmään suomeks. Tae noh, tottapuhuen en kovin hyvvee kiännöstä kyllä saes näellä ruottintaidoilla ees aikaseksi – just ja just ymmärsin sen verran ohjeesta että sain pullat tehtyä, heh.  klicka i smöret  piti kyllä käyvä kysymässä että mittee se tarkottaa –  ei kuulemma tarvii voeta napsutella, vuan se tiputellaan kuulemma nokareina sinne taekinan sekkaan :) Mutta kuvvoo klikkoomalla suapi kiinnostunneet ruotsinkielentaetoset reseptin isompana näkyvviin, jos ”parraehen kaneljpullien” ohje aekuisten oikeesti kiinnostaa!

Pullaohjetta ruåttalaesittain!

Meiltä ussein kysellään että minkälaesta ruokoo sitä siellä Uuvessa Seelannissa syyvään. Ja toesin päen, esmes tytön hoetotäti kysy joskus vuosia sitten että ”voevoe, mitenkä työ tiällä pärjeettä! eihän tiällä varmaan kaapasta löyvy semmosta ruokoo mittee työ ootta tottuna syömään!!” No totta kun puhuttaan, niin eipä tiällä kyllä mittään kovin kummosia ”uusseelantilaesia” evväetä oo tullu vielä vastaan. Huomattavasti enemmän on kyllä kaekkee mahollista kansaenvälistä tarjontoo ravintoloihin suhteen Suomeen verrattuna, mutta en minä oekeen vieläkkään tiijä mittee se UusSeelantilaenen ruoka on! Ja tarhan hoitotätille vastasin että samat raaka-aineethan täällä kaupoissa on mittee Suomessakkii… niistähän minä kokkaan (luuli varmaan että eineksillä elettään ;) ). Mutta erojakkii ruoissa ja ruoka-aeneihin suannissa tietennii on, ja niistä tässä muutamia.

Makkeet herkut: aeka äkkiä opittiin että kakkupala/muffinssi/mikä tahhaansa leivonnainen mittee kahvilassa otat on sen verran äkkimakkee, että meikäläesen mittapuun mukkaan siitä riittää kahelle immeiselle! Nämä kiwit ne tykkee tuosta sokerista! Niin, ja muffinssin ko ostat niin elä ylläty kun siihen tarjottaan kaveriks voeta. Kyllä. Voeta! Paekalliset voetelloo mustikkamuffinista lähtiin kaeken. Ja tuntuu että kaekissa leivonnaesissa pittää olla jonniisortin sokerikuorrutus tahi kreemi… Meikäläesen (omasta mielestä) normaalia makkeemmat ruottalaeset pullat esmes maestu työkavereille hyvin siitä syystä kun olj kuulemma mukava kerrannii syyva uamukaffeella jottaen vähemmän makkeeta… :D

Hangi: Meijän ihanat nuapurit kuhtu meijät uuvenvuojen päevänä hangille. Hangi on siis maorien käyttämä ruuvanvalamistusmenetelmä ja se muistuttaa aeka laella suomalaesta rosvopaestia. Pieniä eroja kuitennii on (aenae siihen nähen mittee minä oon aekasemmin nähny): ensinnäkkii kaekki ruuvat (lihat ja kasvikset) olj pussitettu märkiin musliinikangaspusseihin ja pakattu metallikorriin. Ko kivet olj kuumennettu nuotiossa (reilu kolomisen tuntia), ne vieritettiin kuoppaan. Kivien piälle leviteltiin kasa kaalinlehtiä ja sen piälle ruokakori. Ruokakori tuas peiteltiin huolellisesti märillä säkeillä ja kankailla, ja koko höskän piälle lapioitiin mullat. Nuapurin isännän mukkaan tämänsortin kypsennys on vähän ko paenekattilalla kokkois. Ruuvat kypsyy siellä kosteessa kuumuuvessa nelisen tuntia. Meijän hangissa paesteltiin sipulit, kumarat, perunat, pala possunpaistia ja pari kokonaesta kannoo. Ko ruuat otettiin ulos, pienimmät lapset kävi kyselemässä hädissään että äet et kait sinä niitä meijän uusia kanoja paistanu?!? (taesivat käyvä kaeken varalta vielä tarkastamassakii että takapihan aetauksessa on vielä entinen miärä munijoeta)

Siellä ne paestit mötköttää, pressun alla piilossa.

Maetotuotteet: Uskomatonta, että mua joka on maaliman kaheksanneks suurin maidontuottaja (lähde) myy tiällä paekan piällä niin vähän erjlaesia maetotuotteita. Ja ne vähäset mitä tiällä on, on sitten ihan älyttömän kalliita! Esmes emmentaalinhimon yllättäessä kannattaa ennemmin marssia hollantilaisten kauppaan ja ostaa tahkosta hollannista tuotua emmentalia, ko ostoo paekallista tuosta ruokakaupalta. Hollantilaenen juusto on palttiarallaa puolet halavempaa ja paremman makustakkii mitä paekalliset emmentalit. Tämän lisäks siitä tahkosta suat just sen verran juustoo ko halluut kun tuas nuo ruokakaapan emmentaalit tulloo semmosessa 100 gramman paketeissa joista ei tuu ko äkäseks!! Homejuustoja nämä tiällä onneks ossaa tehä, mutta nekkii ossaa kyllä kalliita olla.

Muut maetotuotteet, esmes maustetut tuorejuustot, ruokakermat, piimät ja rahkat loistaa poessaolollaan. Jugurtteja löytyy, ja tuorejuustoo vähän, mutta jäläkimmäestä on käytännössä vuan paria Philadelphiaa. Ja raejuusto… yöh! Onhan sitä, mutta se on semmosta tunkkasen makusta muhjua, eikä semmosta raekasta ja vahan narskuvvoo nappulata mitä suomalainen raejuusto! Eli sitäkään tarvii tiällä syyvä… Aenih, valehtelin vähän, anteeks! Pari kertoo oon rahkoo löytäny, mutta jos puolen kilon paketista saapi melekkeen $10 maksoo, niin eipä ihan joka kauppakerralla kehtoo pakettia ostoo (varsinkaan ko senhän syop yhellä istumalla :D)!

Leikkeleet: 10 vuotta sitten ko tänne tultiin niin melekkeen itku piäs ruokakaapassa ko leikkelehyllylle mäntiin. Ko sieltä Kuopion Prisman leikkelehyllyltä siirty Hamiltonin silloseen Foodtowniin, niin järkytys oli valamis ko niitä leikkeleitä oli semmonen puolen metrin pätkä hyllyssä. Ja tarjolla ei käytännössä ollu mittään muuta kun salamia, luncheonia (mitä se nyt sitten lieneekään… näytti aika epäilyttävältä enkä oo uskaltanu maistaa), ja ”kinkkua” josta ei oikein tienny että uskaltaakohan tuota iliman paistamista leivälleen laittoo. Onneks tuo ”kehitys” on tännekkii viimennii yltäny ja hyllystä löytyy nykyvään kinkkua ja nyt jopa kanaleikkeleitäkin!! Puolen metrin hylly on venyny jo kolomemetriseks, jee! Kunnon nakkeja tiältä ei vieläkkään sua, mutta grillattavaks löytyy siitäkkii eestä erilaesia maukaeta raakamakkaroita!

Leivät: Aejuukeli sentään. Valakosta paahtoleipee. Siis niin valakosta että siinä ranskanleivät on kuulkee terveysleipee niihin nähen. Ikuna en tätä ihan valakosinta oo ostana, vuan maksan mieluummin melekkeen kolome kertoo enemmän semmosesta leivästä jossa on jottain kuituakkii (puhumattakaan mausta!). Ensmäesen kerran tutustuin tähän valakosseen ihmeeseen ko otettiin sausage sizzlestä tytön kansa makkarat. Siinä se grillattu makkara tyrkättiin paestetun sipulin kansa tuommosen valakosen, paahtamattoman leivän piälle. Ja hitto sehän olj ko pahvia oes syöny! Tiputin leivän poes ja söen makkaran semmossaan. Onneks näetä parempiakkii leipiä löötyy, mutta ikävä kyllä suap kuvettaannii kaevoo aeka paljon enemmän jos kunnon leipee haluat. Ite oonnii jo vuoskauvet tehny ruisleivät ite, niin eipään tarvii rimpuilla kaapan leipien kansa.

Mutta että tämmönen valitus tällä kertoo! Anteeks :D On tiällä tosiaan hyviäkkii puolia ruuvan kanssa, esjmes kasviksia ja hedelmiä tulloo syötyä moninkertaset miärät Suomeen nähen. Varsinnii aasialaesten pitämät vihanneskaapat on tosj edullisia ja niistä lähtöö aena rekkalastillinen evästä matkaan. Ja niinko mainihin, näetä etnisiä ravintoloeta kans riittää. Meijän pienestä Hamiltonistakkii löötyy aenaskii vietnamilaesta, pohjoes- ja eteläkiinalaesta, korealaesta, jaappanilaesta, intialaesta, thaikkua, meksikolaesta, ja tietennii siihen piälle vielä nämä eurooppalaestyyliset paekat. Ja ulukona syonti on ihan järkihintasta, eli ravintoloessa tulloo oekeesti käytyä, kannattamassa paekallisia pienyrittäjiä.

Muttajoo, meinashan mulla muuten se tärkein tässä vielä unohtua! Namut!

Karkit: Ae elämä… lähetäkkee Fazerin suklaata. Ja salmiakkia!

Ei mulla muuta!