Lukijan pyynnöstä (jee, näitä höpinöitä lukkee muutkin ko iskä ja äiskä!!! Kiitos! :D) pistetääs vinkkejä Uusi Seelanti-matkailuun. Kysymyshän kuului siis, miten omatoimisesti voi luontokohteisiin tutustua, onko täällä samanlaista jokamiehenoikeutta mitä Suomessa.

Jokamiehenoikeuttahan siis ei ole, eli jos näet jossakin kivan näköisen rantsun jonne olisi helppo oikaista pellon poikki, älä oikaise  ellei paikalla ole selviä kylttejä että läpikulku on sallittu. Yksityisille maille ei ole iliman maanomistajan lupaa mittään asiaa. Rannathan ovat käytännössä aina julkista aluetta – yhteenkään yksityisrantaan en oo vielä törmännyt – mutta pysyttäydy julkisilla teillä ja seuraa kylttejä, niin rannoille kyllä pääsee loikoilemaan tai surffaamaan. Sen verran vaan on varoitettava, että rannat voivat olla joskus todella vaarallisia! Eli ellet ole kokenut surffaaja, tai muuten vesilläliikkuja, älä lähde uimaan rannalla jossa ei ole hengenpelastajia! Australialainen Bondi-beach tv-ohjelma ja myös meikäläinen Piha Rescue, on hyviä ohjelmia kattoo ennenkun lähtee tänne. Näkee nimittäin hyviä esimerkkejä siitä kuinka EI toimita rannassa – vaikka olisi hengenpelastajatkin lähettyvillä (Piha beach ei ole heikkohermoisille, ruumiitakin vedetään nimittäin joskus vedestä… :( ).

Omatoimimatkailijoille löytyy leireilypaikkoja ympäri maata, ja myös ilmaista Freedom campingia voi myös harrastaa. Muista kuitenkin aina tutustua kyseisen alueen leireilyohjeisiin, sillä yhden kylän ohjeet eivät välttämättä päde enää seuraavassa paikassa. Täällä on lähes jokaisessa kylässä aivan loistavat i-Site-toimipisteet, joista kyllä löytyy neuvoja joka lähtöön. Parhaassa tapauksessa ovat pelastaneet täällä reissanneen tuttavan, kun hän ei onnistunut majoitusta löytämään seuraavasta matkakohteestaan – i-Siten henkilökunta oli ruvennut soittelemaan kaikki kohteen majapaikat läpi, ja sieltähän hätää kärsivälle matkalaiselle oli kuin olikin majoitus löytynyt. Mutta siis Freedom Campingista, katelkaa ihmeessä ennen reissuun lähtöä ohjeita esim DOCin  tai Freedom camping NZ sivustolta. Rankersin sivuilta taas löytyy reissaajien rankkaukset ilmaisista leiripaikoista.

Alla olevassa kuvassa, kolmas kuva on otettu ihan Pohjoissaaren pohjoisimmilta nurkilta, Rarawa beachilta. Sieltä löytyi halpa (muutaman taalan per nenä) DOCin leirintäalue rannasta, joen varresta. Hiekka oli silmiähäikäisevän valkoista ja niin ohutta että se vinkui kävellessä! Paikalta löytyi ulkohuussit, kylmät suihkut ja vesihana ruoan laittoon ja tiskaukseen (vesi keitettävä ennen käyttöä). Roskat oli kuljetettava itse pois paikalta. Mutta paikka oli sanoinkuvaamattoman upea! Rannalta sisämaahan kiemurteleva turkoosi joki oli loistava kahlailupaikka meidän silloin nelivuotiaalle. Ensimmäisen kerran tuolla pyörähdettiin uuden vuoden aikaan, ja tuossa kuvassa taustalla olevat puut olivat täydessä kukassa – loi uskomattoman kauniin taustan jo muutenkin kauniille paikalle.

Muistutukseksi kuitenkin näin suomalaiselle ehkä itsestään selvä asia, mutta joka ei tunnu kaikille menevän jakeluun: nämä upeat maisemat pysyvät sellaisina vain, jos niistä pidetään huolta. Jätä siis leiripaikkasi siihen kuntoon mistä sen löysitkin. Älä tuhoa luontoa, tai jätä roskia jälkeesi. Niin pitkään kun alueita käyttävät pitävät niistä huolta, meillä on lupa niitä käyttää, mutta jos turistit jättävät jälkeensä sotkua kerta toisensa jälkeen, Department of Conservation hyvin todennäköisesti sulkee alueen yleisöltä. Pidetään siis huoli luonnosta myös matkoilla, ei pelkästään kotinurkilla!

1) 90 mile beach 2) Metsien vihreyttä 3) DOC camp site, Rarawa beach 4) Varoen liikenteessä – tiellä voi tulla vastaan mitä vaan!

Pohjoisessa ajellessa tai oikeastaan missä tahansa syrjäalueilla, saa silmät pitää tiessä normaalia tarkemmin. Tiellä nimittäin voi tulla vastaan ihan mitä tahansa. Yllä siis muutama lehmä siirtymässä laitumelta toiselle, välillä tulee vastaan lammaslaumoja, vuohia, ja hevosiakin on ollut hiekkateillä vapaana. Ja sitten oma juttunsa on paikalliset autoilijat, joilla ei tunnu olevan minkäänlaista itsesuojeluvaistoa… Kovaa ajetaan, olipa tie miten mutkainen tahansa.

Ja teiden kunto ja mutkaisuus ovat sitten ihan eri luokkaa mita Suomessa. Maan pisin suora tien pätkä löytyykin aika erikoisesta paikasta. Ekassa kuvassa (yllä) Nissani nököttää rannalla – ja ihan luvallisesti! 90-mile beach Pohjoissaaren pohjoisosassa on ihan virallinen tie, vaikkakin sitä sattuneesta syystä suositellaan vain nelivedoilla ajettavaksi. Tarinoita (ihan tosia sellaisia) on useita tolloista jotka ovat menneet rannalle tavan autolla, jääneet jumiin ja nousuvesi on haudannut auton… Ja usein vuokra-autoilla ei näille rannoille juuri tästä syystä saa mennä. On tiedettävä tarkkaan nousu- ja laskuvesien ajat että sinulla on tarpeeksi ajella ranta päästä päähän. Näitä ”rantateitä” löytyy muualtakin, ja rannalle mennessä kannattaakin olla varovainen ja seurailla onko kyseessä ralliranta, vai rentoutumiseen tarkoitettu alue. Paikalliset Vataset kun ei nimittäin paljoo kattele ympärilleen kun pistävät rantsussa menemään…

DOC campsite, Fantail Bay, Coromandel – oli kalastaijen suosiossa, ja bongattiin rannalla kävellessä myös rausku rantavedessä lepäämässä.

Erikoisia ja näkemisen arvoisia maisemiahan löytyy paljon muitakin – ei pelkästään rannoilta. Täältä pohjoisesta on tietenkin mainittava tulivuoret Tongariron alueella. LOTR faneille tuttuja maisemia löytyykin täältä enemmän kuin tarpeeksi, kuten esimerkiksi Mt. Doom (Mt. Ngaruhoe), ja Ruapehulta useampiakin kuvauspaikkoja (ks. kolmas kuva!). Taupo-järvi ja sen ympäristö on upea paikka, ja oikea perhokalastajan unelma lohirikkaine jokineen. Taupon eteläpuolinen vulkaaninen alue puolestaan tarjoaa yllätyksellisiä maisemia (ja villihevoslaumoja) vähän joka puolella. Pikkuteitä riittää tutkittavaksi, mutta muista kuitenkin lukea kaikki kyltit todella tarkkaan! Desert Roadin puolella on nimittäin NZ Armyn harjoitusalueita, joilla ammutaan joskus kovilla. Mutta taasen, jos neliveto on alla, voit helposti löytää sorateitä jotka vievät suht ylös vuoren rinnettä! Jos vuokra-autolla olet liikkeellä, pysyttele kuitenkin asfaltilla. Sekä pohjois- että etelärinteellä kulkee hyvät tiet ylös vuorelle, sillä Ruapehulla on suositut laskettelurinteet (luonnollisestikin auki vain lyhyen talvikauden). Ja jos kunto riittää, Tongariro crossing on must-see listalla! Tämä vaellusreitti kulkee kraaterijärvien ohi, ja moni firma tarjoaa kuljetukset lähtöpaikalle ja haun reitin toisesta päästä ja toisilla hintaa kuuluu myös eväät. National Parkista löytyy useitakin tällaisia firmoja, ja myös majoituspaikkoja, jos moinen vaellus kiinnostaa.

1) Laavamuodostelmia 2) Seinämä, jonka edessä Sauron menetti sormensa (Ruapehun pohjoisrinteellä) 3) Joki, jossa Klonkku kalasteli Frodon ja Samin ihmetellessä vieressä (Ruapehun etelärinteellä) 4) Ruapehu Desert Roadilta päin kuvattuna

Mutta jos tuollainen isompi vaellus ei kiinnosta, ympäri maata riittää myös pienempiä kävelyreittejä pienemmille vuorille ja muille näköalapaikoille. Jos nyt näin kotiopäin vedetään, niin Raglanin nurkilta löytyy paljon nähtävää ja pienempiäkin kävelyreittejä, kuten myös Pirongialta. Coromandelin niemimaa on myös näkemisen arvoinen paikka mutkaisine teineen sekä rannalla että vuoristossa, söpöine pikkukylineen, hiekkateillä vastaan tulevine possuineen ja upeine rantoineen (Coromandel-tarinaa mm. täällä). Eli paras neuvo kenelle tahansa täällä reissaavalle: seuraile vain ruskeita kylttejä niin löydät aarteita! Kävelyreittejä (hyvin hoidettuja sellaisia) löytyy kaikkialta!!

Tai jos harrastat geokätköilyä, voit löytää vielä upeampia salapaikkoja jonne ei ihan sattumalta eksy (mm. seuraavan kuvakollaasin eka kuva)!

1) Ruapehun nurkilla, jossain pikkutien päässä, geokätköä etsimässä 2) Fantail Bayn kivikkorantaa Coromandelissa 3) Rotoruan vulkaanista aluetta ja geysirejä

11 vuotta sitten tälle saarelle ensimmäisen kerran astuttiin. Ensimmäiset kuukaudet olivat raskaita ja koti-ikävä painoi. Mutta mitä enemmän tätä maata reissattiin läpeensä, mitä enemmän tutustuttiin paikallisiin, sitä enemmän tähän paikkaan koko perheemme rakastui. Suomessa käytiin hetkinen, mutta veri veti takaisin etelään. Täällä pallon alla, näissä upeissa, vaihtelevissa maisemissa, ystävällisten paikallisten seassa meillä nyt on koti <3

Tervetuloa kylään!

1) Tiraun aarteita 2) Bloggari itte joskus 10 vuotta sitten, Cape Reingan nurkilla 3) Ruapehun varoituksia 4) Paikallisia villielukoita