Heissulivei tuas! Pientä taukoo on ollu kirjottelussa, ko näin talavella ei oekeen asiantynkee löyvy mistään. Ellei vesjsatteesta ruppee jauhammaan kerran viikkoon.
Isännyyvellä oli palaveria tuolla piäkirkolla asti ja se sai hyvän idean että entäs jos pietään pitkä viikonloppu ja lähetään koko perheellä reissuun. Lähettiin sitten torstaina lounaan jälkeen ajelemmaan (yllättäen vesisatteessa) kohti Wellingtonia.
Taupon kautta alas, länsipuolta kotio. Ja keli osas vaihella ihan kiitettävästi!
Otettiin Hamiltonista suunta kohti Taupoa pikkuteitä pitkin. Ajatuksena oli että väistellään isompoo liikennettä ja kyliä ja nähhään paremmin maisemia. Mutta tiet olikii yllättäen kappeempia mitä ootettiin, vettä tuli kun suavista kaataen ja tietennii sinne oli tukkirekkookii eksyny! Eli vauhti ei piätä huimannu.
Kuolleen oloinen Turangin ostoskeskus! Ja saari Taupojärvellä.
Taupo-järven ohi ajellessa oli komiannäköiset maisemat, pilivikerros oli mahottoman paksu eli oli pimmeetä (vaikka olj vasta iltapäevä) mutta aurinko paesto pilivenraosta – uppeita kuvia sai räpsittyä. Ylläolevassa maisemakuvassa ei oo käytetty mittään suotimia, eikä sitä oo muokattu mitenkään!
Taupoo ohittaessa rupes matkalaisia ankarasti kahvittammaan ja pysähyttiin Turangiin. Tien varressa olj pieni ostari ja mäntiin kahtelemmaan löytyiskö sieltä kahvipaikkoo. Ja ei ihan eilen oo niin tyhjee ostaria nähty. Muutama teini, ja yks kodittoman näköinen kaveri siellä aikaansa vietti ja kahvilassa oli pieni perhe. Siinäpä ne! Mutta eipään ainakkaan tarvinnu kahviaan ootella. Ja muutennii oli kiva pieni leipomo – vinkkinä muuten: kannattaa ennemmin käyvä leipomoiden kahviloissa ko ”virallisissa” kahviloissa! Otettiin donitsi, täytetty lettu ja semmonen suklaa-karamellileivos, yhteishinta 6.50 NZD! Meijän kahvilassa yliopistolla se leivos itekseen olis maksanu 4-5 taalaa! Ja kaffe oli hyvvee – ei oo vielä löytynä flat whiten voittanutta :)
Matka kulki tulivuoren vierestä ylänköjä pitkin maanjäristyksen nostamalle rantatielle.
Turangista jatkettiin sitten ihan isoja teitä kohti etelää. Matkoo oli vielä ihan reilusti ja kelin takia pimmee tuli äkkiä, eli siinä ei loppumatkalla juuri pysähelty. Iltaevvääks syötiin doner kebabia jossain pikkukylässä (mäntiin periaatteella että tuolla on ruokakylttejä – sinne!!) ja matka taas jatkui. Arvioitiin että seittemän maissa oltais perillä, mutta puolj yheksään lipsahti ennenko oltiin hotellin ovveen koputtelemassa!
Yöpymispaikkana oli Set Up on Manners, ihan fiksu paikka ihan keskustassa. Kaksi huonetta ja pieni keittiönurkkaus kaikkine tarvittavine välineineen, eli aamupuuronsa pystyi siellä keittelemään vallan mainiosti. Mutta niistä aamupuuroista, ja varsinaisesta Wellingtoniin tutustumisesta sitten seuraavassa jaksossa :)
