(HUOM! Kyseessä EI ole yhteistyöpostaus, vaikka yritysten nimiä jutussa viliseekin!!)

Perjantaiuamu valkeni oikein nättinä ja aurinkoisena Wellingtonissa. Mikä on varmaan yks mualiman ihmeistä ko tästä piäkirkosta on kyse! Wellington nimittäin tunnettaan tiällä nimellä Windy City, elikkäs tuulinen kaapunti, ja jos etittä Youtubesta esmes ”Windy Wellington landing” tai ”Crosswind landing to Wellington”, niättä mistee on kyse! On nimittäin aikasta ylleistä että Wellingtonin lennot joudutaan ohjoomaan Palmerston Northiin kovien tuulien takia.

Kun siinä torstaisessa eteläänajelussa meni pidempään mitä oletettiin, kämpillähän meillä ei ollut evästä sitten yhtään mittään (mitä nyt tee/pikakahvi/kaakaovalikoima jotka ylleensä näihin keittiöllisiin kämppiin kuuluu), joten heti herättyä suunnattiin ehtimmään aamupalaa. Isäntä googletteli hyviä ruokapaikkoja, ja Ti Kouka kuulosti asiakkaitten kommenttien perusteella käymisen arvoiselta paikalta. Lähettiin sitten käpöttelemään hotellilta oikeeta osotetta kohti, ja hetkisen kesti ennenkun kahvilan sisäänkäynti äkättiin. Kysseessä oli vaan pieni ovi rappukäytävvään, jonka yläpuolella oli pikkukyltissä kahvilan nimi. Paikka oli kuitennii suht iso ja selevästikkin lähellä olevien firmojen suosiossa (kauloissa roikkuvista ID-korteista piätellen). Hinnat vähän hirvitti – harvoin sitä joutuu yhestä uamupalasta semmosta 25 NZD maksammaan (per nenä!!), ja ko isäntä tilas paahtoleipää siihen lisäks, pöytään tuotiin kaks leipäsiivua marmelaadin kansa, $7, kiitos!! Mutta toisaalta, muuta evästä tuli etteen enemmän ko jaksettiin syödä ja (kevyttä) lounasta ruvettiin harkitsemmaan siinä kahen aikaan iltapäevällä! Eli siinä mielessä kait se hintansa väärti oli.

Kahvilassa oli myytävänä myös taidetta. Olisin ostanu, mut oli kuulemma liian kallista… :)

Aamupalalta lähettiin sitten vaeltelemaan kaapunnin keskustaan, ja todettiin että Wellington on ihan mahottoman symppiksen oloinen paikka! Kahtokkee nyt tuotakkii leppiskatua alapuolella kuvassa :) Ja vanahat ja uudet rakennukset sulassa sovussa, samoin kuin runolaatat ja rugby patsas (ks. kuva kolme).

Kaapunnin keskusta on loppupeleissä hyvin pienellä alalla ihan maanmuotojen takia, koska vuorien ja merenpohjukan väliselle kaisteleelle ei kovin issoo kaupunkia mahu rakentammaan. Asuinalueet leviää tihheesti rakennettuna kukkuloille, ja tasasen tonttimuan loppuissa paalujen piälle (ks. viimeinen kuva). Tämähän tämmöstä tasamuan kasvattia hirvittää, ko myrskykeleillä ja kovilla satteilla ei oo mitenkään ihme että välillä vähän mua pettää. Tässäpä esimerkiksi artikkeli, jossa tarinaa kolmen vuoden takaisesta Wellyn mutavyörystä.

Puhumattakaan tietenkään maanjäristyksistä, jotka on ihan säännöllisiä vieraita niillä seuduilla. Viimeksi toukokuussa tutisi 5.2 richterin verran Wellyn nurkilla! Ja paikallinen lentokenttä ja merenrannalla kulukeva ”moottoritie” on molemmat rakennettu maanjäristysten nostamille muakaistaleille!

1. Leppiskatu :) 2. Uutta ja vanhaa sulassa sovussa 3. Runotauluja löytyy ripoteltuna vähän sinne sun tänne rannan lähistöllä. 4. Wellingtonin valot

Mutta tuulista ja tutinoista huolimatta koko perhe ihastuttiin tähän symppikseen kaupuntiin! (josta löytyy kuulemma jopa ihan oikeita saunojakin!!) Jos kaapuntiin muuttaa pittäis, niin Wellingtoniin lähettäs paljo mieluummin mitä Aucklandiin.

1. Teellä! 2. Rugbypatsas 3. Vanhan pankkiholvin tukeva ovi 4. Haitaidetta jolla on tarkoitus muistuttaa ihmisiä siitä että haita yhä kalastetaan haineväkeittoon.

Tyttären kanssa shoppailtiin aikamme, mutta kauppojen tämänhetkinen värivalikoima ei oikein silimää miellyttäny (harmaata, harmaata, ja vähän vielä harmaata), eli iskän iloksi ei juurikaan tuhlattu. Jalat kippeeks kuitennii saatiin ja suunnattiin Old Bankiin leppuuttammaan varpaita. Löydettiinkin sieltä mukava Smith The Grocer Cafe jossa maisteltiin chaita ja creme brulee-teetä. Ja siinä istuissanj pähkäelin että minkään takia sitä muuten juo kahvia?! Kuppi flat whitea maksaa $4.5, kun tuommosta herkullista teetä saat pannullisen (reilu pari kupillista) halvemmalla, ja illalla tullee unikii paremmin kun vähemmän on päevällä kaffetta litkiny!

1. Ihastelua 2. Scorch-O-Rama – kahvilan naapuri, Scorching Bay 3. Talo paaluilla?! En asuis!

Isäntäkii sitten sopivasti pääsi palaveristaan pois kun teestä oli vielä puolet jälellä.  Ja kun päivää oli vielä vaikka kuinka jälellä, päätettiin suunnata kansallismuseoon, Te Papaan kattelemaan mitä niillä on tällä kertaa näytillä. Ekan kerran käydessä satuttiin just sopivasti paikalle kun Taru Sormusten Herrasta propsit olivat näytillä. Nyt ei ihan yhtä hyvä tuuri ollut, mutta paljon siellä siitäkin huolimatta näkemistä oli. Mutta siitä sitten seuraavassa osassa :)