Armollisuutta kaaoksen keskellä

Tiedätte varmaan blogeja, joiden sisältö tarjoaa elämyksiä toinen toisensa perään ja joissa on kauniita, tarkkaan harkittuja ja hyvin otettuja kuvia. Niitä blogeja, joita lukiessa vaipuu sellaiseen hattaramaiseen ihannemaailmaan, jossa kaikki on mahdollista. Jos kaipaat jotain sellaista, en suosittele jatkamaan tämän blogin lukemista pidemmälle. Ainakaan tänään.

Meillä nimittäin muutetaan. Mieheni ollessa työreissulla, kaiken muuttamiseen liittyvän ihanuuden hoidan itsekseni. Sen lisäksi hoidan itsekseni myös koko muun arjen pyörittämisen, mikä jo itsessään vie kaiken energian päivän aikana. Näin ollen pidän tällä hetkellä huolta konttaamista harjoittelevasta ikiliikkujastamme, kahdesta huomionkipeästä koirastamme, itsestäni sekä muutamista muista juoksevista asioista.

Ja jotta elämä ei olisi liian yksinkertaista ja helppoa, niin tottahan toki minun oli saatava aloittaa se vuosikausia haaveilemani blogin pitäminen juuri nyt. Tietysti haluan myös parantaa puolimaratonin aikaani Kuopion maratonissa juuri tänä vuonna. Kuulostaa ehkä kamalalta suorittamiselta, mutta itseasiassa nautin suunnattomasti tästä hullunmyllystä. Se on “salainen reseptini” selviytyä reissumiehen vaimona; jotta kestän ikävää ja erossa oloa, tarvitsen tekemistä ja paljon.

Ihan loputtomiin ei silti ikävää karkuun juokseva vaimokaan jaksa tempoilla. Sen vuoksi on välttämätöntä oppia ottamaan rennommin ja armahtamaan itseään. Luin jostain joskus, että äidit hakevat enenevässä määrin apua uupumukseensa, koska äitiydestä on tullut kovin suorituskeskeistä. Äkkiseltään voisi kuvitella, että itsekin sujahtaisin suorittaja-äidin rooliin helposti, mutta itselleni äitiys on tämän liki yhdeksän kuukauden mittaisen matkan aikana opettanut yllättäen nimenomaan armollisuutta suorittamisen sijaan.

Armollisuus tarkoittaa tänään ja tässä hetkessä minulle sitä, että istun kirjoittamassa ja syömässä jäätelöä, vaikka aloitin juuri herkkulakon jaksaakseni kuljettaa itseni syyskuussa maaliin saakka. Vaikka pyykit ovat odottaneet pesukoneessa pestyinä jo luvattoman kauan. Vaikka pikkuisen kylpyvesi on edelleen ammeessaan ja iltapuuron jäljet näkyvät edelleen ruokalapussa ja vähäsen muuallakin. Vaikka pitkin lattioita lojuu leluja ja koti on muutenkin kuin pommin jäljiltä.

Armollisuutta on antaa itselleen lupa nautiskella hiljaisesta hetkestä välittämättä ympärillä olevasta kaaoksesta.

Ja nyt sinulle hyvä lukijani, joka uskalsit edetä tänne saakka… tässä sinulle kuvina (laadukkaasti kännykällä otettuja tietenkin, kuinkas muutenkaan) sitä mainitsemaani armollisuutta eli “älä ota sitä vakavasti, tää on vain elämää” -meininkiä:

20150626_213202[1]

Äitiys on opettanut jonkinlaiseen zen-tilaan pääsyä vaativissakin olosuhteissa.

20150626_212142[1]

Kaaos kontrollissa.

20150626_212102[1]

Suloisesti sikin sokin

Rentouttavaa viikonloppua! :)

Jätä kommentti

*