Suomen Pankki julkaisi tänään muistion, jonka mukaan työajan pidentäminen 30 minuutilla päivässä elvyttäisi merkittävästi Suomen talouskasvua.

Mediasivustoilla uutisen yhteyteen liitetyissä kyselyissä hallitseva väri on kuitenkin kieltävä punainen. Vaikka näiden otosten ja kansan syvien rivien välille ei sovi vetää  yhtäläisyysmerkkejä, heijastelevat tulokset julkisen keskustelun ilmapiiriä viime päiviltä.

Ennen muuta keskusteluun on tuotu arviot siitä, minkälaiselle ideologialle Sipilän hallituksen tavoitteet perustuvat.

Suurin kysymys kietoutuu oikeudenmukaisuuden käsitteen ympärille. Valtiovallan olemassaolon edellytys on, että yksilön velvoitteiden ja yhteiskunnan vastuiden välillä tapahtuu tasapaino. Samalla tavalla olennaista on, että ihmiset voivat kokea velvoitteidensa olevan samassa mittakaavassa toisten ihmisten velvoitteiden kanssa.

Korjatakseen julkistalouden vinoumaa hallitus on ilmoittanut mm. leikkaavansa tulonsiirtoja ja jäädyttävänsä indeksejä. Nämä toimet koskettavat yhteiskunnan pienituloisimpia, joten myös hyvätuloisten väestönosaa on vaadittu mukaan talkoisiin. Se on ymmärrettävä ajatus, mutta sen toteuttamiseksi esitetty veroasteen kiristäminen ei.

Oikeudenmukaisuuden eetos ei voi perustua vain yhteiskunnallisen tulonjaon kysymykselle. On ontuvaa väittää, että hyvätuloisimmat eivät kantaisi korttaan kekoon. Vuoden 2013 verotietojen perusteella 23 prosenttia veronmaksajista – keskiluokka – maksaa 52 prosenttia valtion progressiivisesta tuloverosta. Varakkaammat vielä suhteellisesti enemmän. Verotuksenkaan oikeudenmukaisuus ei voi loputtomiin perustua vain maksukyvyn tarkastelulle.

Oikeudenmukaisuus tulee käsittää mahdollisuuksien tasa-arvon ihanteen kautta.

Suomessa on huolehdittava yhtäläisestä mahdollisuudesta opiskella. Koulutus on paras tapa vahvistaa osallisuutta ja tavoitella unelmia. Hallituksen huonoin linjanveto onkin opintojen lainapainotteisuuden lisääminen. Jo neljän vuoden aikana kertyvä opintolainataakka jäsentää pienituloisesta kansanosasta tulevan valintojen avaruutta jos tavoitteena ei ole jokin nykyään harvoista varman työllisyyden ja korkean ansiotason aloista.

Koulutus on siis suomalaisen oikeudenmukaisuuden kovinta ydintä. Mutta pelkästään maksuttomasta ja korkeatasoisesta koulutuksesta huolehtiminen ei riitä. Kansaneläkelaitoksen tutkimusprofessori Heikki Hiilamo on painottanut mm. pitkäaikaistyöttömyyden, lastensuojelun tarpeen ja alkoholin lisääntyneen käytön indikoivan eriytymisestä, jolla on niin kansantaloudellisesti kuin inhimillisesti kallis hinta.

Yhteiskunnan tulee erilaisten ennaltaehkäisevien sosiaalisten tukitoimien kautta turvata lapsille ja nuorille mahdollisuus tasapainoiseen elämään ja opintojen kautta kohti niitä unelmia, joihin he motivaationsa, kiinnostuksen kohteidensa ja kykyjensä mukaisesti haluavat pyrkiä. Suomessa siis tarvitaan edelleen laaja lainsäädäntöön perustuva ja koko kansan kattava sosiaaliturvajärjestelmä, jolla vastataan sosiaalisiin riskeihin. Mutta nimenomaisesti sellaisilla tukitoimilla, jotka välttäisivät riskejä realisoitumasta.

Oikeudenmukaisuuden ehtona kuitenkin on, että yrittäjyyden ja työnteon kautta Suomen talous nousee. Valtion menoja ei voi kattaa enää lainanotolla eikä veronkiristyksillä. Kilpailukyvyn kasvattaminen – esimerkiksi Suomen Pankin esittämällä tavalla – lisää vientiä, saa aikaan talouskasvua, vahvistaa työllisyyttä ja sitä kautta yleistä hyvinvointia. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi hallituksen toiminta vaikuttaa johdonmukaiselta.

… Ja kun itse leikkasin nurmikoita ja toisessa työpaikassa myin hampurilaisia, tuskinpa olisin huomannut eroa entiseen, jos olisin tullut töihin varttituntia aiemmin ja lähtenyt varttituntia myöhemmin.