Tällä viikolla pitäisi tapahtua jokin suuruusluokassa koko kansakunnan pysäyttävyydellään yhdistävä tragedia, jotta tiedotusvälineissä viime vuoden verotietojen käsitteleminen jäisi pienemmälle huomiolle. Siis jokin suurempi onnettomuus kuin naapurin tai tunnetun julkisuudenhenkilön suuremmat tulot – eli hyvin suuri.
Tulotietoihin kohdistuvaa yleistä uteliaisuutta on vaikeaa ymmärtää. Kyllä ei minua ainakaan jaksa lainkaan kiinnostaa, että ketkä kolme savolaista kuntajohtajaa tienasivat enemmän kuin satatuhatta tai että kuka oli minkäkin tv-realityn tulokuningas tai -kuningatar.
Taloudellisista ansioista uutisoiminen on kuitenkin ottanut askelia terveempään suuntaan etenkin muissa medioissa kuin perinteisissä iltapäivälehdissä. Kansan syvät rivit vaikuttavat olevan kiinnostuneita nyt etenkin “parhaista” veronmaksajista. Ja kiitollisin mielin onkin syytä kaikkien meidän keskiluokkaan tai sitä alempiin sosioekonomisiin kansankerroksiin kuuluvien heihin suhtautua, jotka ovat valmiita pitämään verokirjansa Suomessa ja maksamaan puolet kaikista ansioistaan yhteiskunnalle. Hieman yli 10 prosenttia tulonsaajista kattaa lähes 50 prosenttia kaikista suorista veroista.
Mutta yleisesti ottaen on paikallaan kysyä, että onko verotietojen nykymuotoinen julkisuus mitenkään tarpeellista. Veroviranomainen voisi luovuttaa anonyymit verotustiedot Tilastokeskukselle ja tilasto- ja tutkimusfirmoille, jotka koostaisivat aineistoa erilaisiin tiedontarpeisiin esimerkiksi sukupuolten ja sukupolvien välisten tuloerojen kehityksestä ja ylipäätään verotuksen oikeudenmukaisuudesta. Julkisessa keskustelussa huomio kiinnittyisi enemmän relevantteihin kysymyksiin kuin nyt.
Yhtä kaikki, verotietopäivän “uutisten” ja analyysien joukosta eniten edukseen erottuvat henkilökuvat, joissa korkeatuloisiksi kivunneet kertovat oman työuransa taustoista. Lainatulla pääomalla ja pakettiautolla liiketoimintansa vuonna 1993 varattomana aloittanut ja viime vuonna yli 24 miljoonaa euroa ansainnut Kimmo Riihimäki on hyvä esimerkikkitapaus, joka ansaitsee pelkkien suurituloisten taivastelua suurempaa huomiota. Sen kaltaisista tarinoista voi oppia paljon, lähellä 7 päivää -lehden tasoa olevasta tirkistelyjournalismista ei mitään.
Anne Sulander
Kiinnitin huomiota samaan henkilökuvaan Kimmo Riihimäestä. Toivoisin lisää tällaista kiinnostavaa uutisointia onnistumistarinoista.
Mutta joku kenties lukee noita verolööppejä, kun niitä niin kovasti tungetaan lehdet täyteen? Mekin tässä tahoillamme pohdimme asiaa. Sinänsä avoimuus ja läpinäkyvyys ovat hienoja arvoja, mutta millä estäisi lehdistöä niillä saaduilla luvuilla revittelemästä ja suorastaan johtamalla harhaan?
Jari Holopainen
Ehkä kyse on luonnonvalinnasta tai sen kaltaisesta ilmiöstä. Eniten ansaitseva olisi siten kelpoisin, mutta toisaalta, hädän sanotaan myös keksivän keinonsa.