Juhannuskevennys

Kuinka ollakaan että juuri jussina tavalliset ihmiset käyttäytyvät kuin pässit tai mielipuolet. Juhannuksen jälkeisistä otsikoista saa lukea näistä normi-ihmisistä, joiden oikea paikka olisi seinään kahlittuna, kuin seinähullut entisaikaan.

Onneksi sataa. Luontoäiti viisaudessaan hillitsee osaltaan ulkoilmassa tapahtuvaa naurettavuuksien karnevaalia. Mutta se ei estä meitä käyttäytymästä kuin käyneistä kirsikoista juopuneet siat ja kanat.

On kummallista, että yksinäisyyskin korostuu juhannuksena, kun hehkutetaan juhannusheiloista ja pidetään pippaloita tulen loimutessa vaaleaa yötaivasta vasten. Sitä osattomuuden tunnetta ei kenellekään soisi, mutta se on yleisempää meidän piireissä kuin rakkaus puuroon. Tarkoitan mielenterveyskuntoutujia eli mielisairaita. Kerran kun saat sen leiman, et siitä koskaan toivu.

Tämä ei kumma kyllä ole enää omaa todellisuuttani, vaan kirjoitan tuntemuksista, jotka ovat joskus olleet ajankohtaisia. Nykyään, parini jo löytäneenä, tanhuilen kiltisti kotona ja käyn juhannusajelulla rakkaani, kumppanini kanssa. Silti jos koko kylä tietäisi kiertää minut kaukaa, niin kyllä hymy hyytyisi ja jäisin kotiin entistä enemmän omiin nurkkiini pyörimään.

Hyvää juhannusta nyt kaikille, otetaan iisisti, joko pakon sanelemana, tai muuten vaan!

Jätä kommentti

*