Mielipiteeni kansalaisaloitteesta ”Terveydenhuollon ammattilaisten oikeus kieltäytyä abortista”

Eduskunnassa on parhaillaan käsittelyssä kansalaisaloite, jossa esitetään terveydenhuollon henkilökunnalle lakisääteistä oikeutta kieltäytyä elämän lopettamisesta vakaumuksellisista syistä. Tämä niin sanottu aborttialoite on ollut syksyn kuluessa sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsiteltävänä. Eduskunta yhtyi 4.12. aloitteen ensimmäisessä käsittelyssä valiokunnan ehdotukseen lakiehdotuksen hylkäämisestä. Lakiehdotuksesta äänestetään 8.12.

Aloitteessa ja valiokunnan mietinnössä on pohjimmiltaan kysymys arvoista; potilaan ja henkilökunnan oikeuksien välillä. Lääkärin velvollisuus on auttaa potilastaan. Kenelläkään ei ole velvollisuutta erikoistua juuri naistentauteihin. On erityisen tärkeää, että jokainen terveydenhuollon ammattilainen hallitsee oman alansa erityiskysymykset, kykenee kohtamaan eri elämäntilanteissa olevat potilaat ja viemään läpi hoitamiensa potilaiden asiat, vaivat, sairaudet ja ongelman kokonaisvaltaisesti.

Omasta kokemuksestani tiedän, että jokainen, joka ikinen terveydenhuollon ammattilainen joutuu omassa työssään käsittelemään erilaisia eettisiä kysymyksiä, pohtimaan suhdettaan potilaan tekemiin arvovalintoihin ja suhdettaan hoitokäytäntöihin sekä käytettävissä oleviin resursseihin.

Niin lääkärin kuin kätilön ammateissa on vaihtoehtoja, joissa kansalaisaloitteessa esitettyihin eettisiin kysymyksiin ei tarvitse ottaa kantaa, eikä kohdata hoitoon päätyneitä potilaita. On yksiselitteistä, että ammattilaisuus vaatii osallisuuden myös niihin tehtäviin, jotka eivät aina ole oman arvopohjan tai näkemysten vuoksi mieluisia tai mahdollisia.

En voi hyväksyä ammattilaisiksi vapaaehtoisesti hakeutuneiden oikeutta kieltäytyä kyseisten hoitotoimenpiteiden suorittamisesta. En halua tehdä päätöksiä, jotka ovat omiaan lisäämään potilaan oikeuksien kaventumista ja terveyteen liittyviä riskejä. En halua nähdä sellaista tilannetta, jossa potilas joutuisi kärsimään pompottelusta, nöyryyttämisestä tai muusta asiattomasta kohtelusta.

Jos aloitteeseen liittyvä lakiehdotus tulisi hyväksytyksi, niin arvioitavaksi tulisi myös muita arjessamme esiintyviä eettisiä kysymyksiä, joita eri alojen ammattilaiset kuten opettajat joutuvat työssään kohtaamaan.

Kommentit

  • Arvokas

    ”On yksiselitteistä, että ammattilaisuus vaatii…”
    Eikö lääkärin vala muodostakaan yksiselitteistä arvopohjaa? Ja miksi myönteinen päätös muodostaa ongelman muille työaloille? Onko ongelma jossakin syvemmällä? Eikö silloin pitäisi jaksaa tutkia ongelmaa nykyistä paremmin?

  • Jari Holopainen

    Kiitos selkeästä mielipiteestäsi. Voisiko kutsumus osalla tehtäviin vapaaehtoisesti hakeutuneista olla niin vahva, ettei etukäteen tule miettineeksi eettisiä kysymyksiä? Toivottavasti olen väärässä, mutta sellainen tuntuma on itselle syntynyt, että eettiset kysymykset vain lisääntyvät tulevaisuudessa. Maailma muuttuu monimutkaisemmaksi.

    Ilmastonmuutoskontekstissa olen miettinyt aikoinaan IPCC:n puheenjohtajan lausuntoa, jonka mukaan moraali on tuntematon sfääri ilmastonmuutoksen käsittelyssä. Kyllä sitä jo tutkimuksen keinoin on setvitty moneenkin otteeseen, mutta aina näyttäisi löytyvän tekijöitä, jotka ovat tärkeämpiä kuin ihmisten hyvinvointi. Hyvinvointiin vaikuttavat lopulta monet tekijät.
    Loppuviikosta nähdään miten Pariisissa neuvottelut kehittyvät. Tämä meni osin asian vierestä, mutta ikään kuin arvoista ei osattaisi keskustella (maassamme). Kyse ei mielestäni ole kyllä/ei vastauksista, vaan keskustelusta. Usein huomaa poliitikkojen pyytävän kyllä arvokeskustelua, mutta mielellään he jäävät vapaamatkustajaksi seuraten keskustelun edistymistä ”herkällä korvalla”. Se ei ole arvokeskustelua, mutta maan tapa se voi olla.

    • Veikko Kastinen

      En ole ollut tietoinen kansalaisalotteesta, enkä eduskunnan lakialoitekäsittelystä. Enkä nyt tiedä raskausviikkojakaan jolloin vielä abortti voidaan tehdä. Muttta tietääkö lääketiede varmasti koska ihminen (sikiö) on tunteva, tietävä, kuuleva, vaistoava. Siinä on asian toinen puoli, toinen on taas potilaan oikeudet( lääketieteelliset ja sosiaaliset) . Kuka abortin suorittaa tai kieltäytyy suorittamasta on varmaan ammatinvalinta kysymys. Peruskysymys on koska ihminen syntyy? Syntyykö tänne maailmaan tullessaan vai paljon aikaisemmin. Harkintaa kannatan ennen raskaudenkesytystä.

  • Ninni

    Olen hirveän pahoillani, jos ko. aloite ei mene läpi. Ja olen hyvin pahoillani, että terveydenhoitoalan ammattilaisilla on niin kapea näkökulma eettisiin ja omantunnon kysymyksiin. Ja että sana OMANTUNNONVAPAUS ilmeisesti on muuttunut kirosanaksi tässä maassa.

    Varmaankin omantunnonvapaudesta puhuttaessa törmätään ennakkoluuloihin, jotka kohdistetaan kristittyihin, Raamattuun ja sen opettamaan ihmiskäsitykseen uskoviin ihmisiin. Olettaisin, että nimenomaan siitä on kysymys, kun lakialoite ei ole ottanut tuulta purjeisiinsa.

    Kuitenkin tässä asiassa Suomi on Euroopan mittakaavassa takapajula, sillä vain Ruotsissa, Tsekissä ja Bulgariassa ei ole ko. lakia! Sitä paitsi niissä maissa, joissa on käytössä eutanasia tai kuolemanrangaistus,
    terveydenhoitohenkilökunnalle on luonnollisesti annettu lakisääteinen oikeus kieltäytyä vakaumuksellisista syistä noiden toimenpiteiden täytäntöönpanosta. JA SIIS MYÖS KOLMEA MAATA LUKUUNOTTAMATTA KAIKISSA EUROOPAN MAISSA MITÄ TULEE ABORTTIIN!

  • Eino J. Pennanen

    Blogini valikkoon pulpahti röykkiö kommentteja. Tarkistin viimeisimmistä, että kukin blogisti on ne käsitellyt. On. Kaikkia kommentteja ja blogeja ei valitettavasti ole mahdollista tutkia, joten kommentoin paria juttua ”kohteliaisuuskäynnin tapaan”.

    Eräs radiotoimittaja kysyi kaedulla blogisti Rassinan aiheeseen liittyvästä eutanasiasta vuosia sitten; Totesin maallikkona asian olevan ikiaikainen eettinen pohdinta (En ollut lukenut iltapäivälehden julkaisemia perusteita), joten kantaa tähän lakiinkaan ei oikeastaan ole minulla edelleenkään. Täytyy joskus tutkia po. lakiteksti.

    Toisaalta: käsittelin 9.12. plogissani Pariisin ympäristökokouksen teemaa, mihin blogisti Holopainen edellä viittasi.

    Todellinen kestävän kehityksen mukainen ratkaisu perustuu väestön vähenemiseen, nykyisestä 7 miljardista parin miljardin tietämille. Tämä edellyttää syntyvyyden säännöstelyä, jos politikot niin tahtovat, myös pakkokeinoin. Muita keinojahan ovat entisaikojen luostarikuntien kaltaiset yhteisöt … Tietenkin välittömiä toimenpiteitä päästöjen rajoittamiseen tarvitaan ensin.

    Eduskunta päättää.

Kommentointi on suljettu.