Unelmien aika

München. Matti Suuronen ja Futuro.   Oli 1960-luku ja unelmoitiin utopioista. Uskottiin avaruusaikaan ja valoisaan tulevaisuuteen. Ajan henki muistutti 1920-lukua. Olavi Paavolainenkin etsi uutta aikaa (ja nykyaikaa). Olemisen ihanteena oli maailmankansalaisuus. Ei kaupunkien estetiikka ole mihinkään kadonnut.  Sen voi kuka tahansa todeta käyskentelemällä vaikkapa Varkaudessa Päiviönsaaressa. Siellä vallitsee ajallinen moniäänisyys. Siitä huolimatta arkkitehtuuri on sopusointuista. […]

Lue lisää

Maisema-aika: Lyseon loppu

Valokuva 1. Lyseon aika päättyy. Oleminen kääntyi kesään 2020. Nykyhetki käy likemmäksi, ja valokuvaan ilmestyy tyhjä tila. Kulkija avaa ostamansa aikakäärön. Mitä katse kohtaa?   Ikiaikaa mittaava kellotorni valmistui 1913. Se sijoitettiin voimakeskuksen, sittemmin voima-asema, katolle. Sama vihreäkattoinen aikatorni sopisi verkkosivujenkin virtuaalisen Varkauden olemusosaksi. Viisareiden kulkuradan mukaan lukuisat ihmiset ovat päiviään rytmittäneet.   Kulkija tutkii […]

Lue lisää

Kielen mieli ja merkitys

Runo on merkkien tihentymä ja jokaiselle ihmiselle tunnusomainen tapa tutkistella yhteistä todellisuutta. Sen mukaisesti ihminen myös asuu ja oleilee runollisesti keskinäismaailmassa. Silloin äidinkielen ensimmäisyys merkitsee elettyä kieltä, jonka välityksellä kyetään kovertamaan olemiseen oma, ainutkertainen jälki. Kotimaakin tarkoittaa miljöötä, jossa ihminen todellistuu keskellä muita objekteja, niiden joukossa ja yhtenä niistä. Ilman näkemystä eletyn runouden eksistentiaalista, filosofisesta […]

Lue lisää

Lehtiä

Aluksi Puut lehtivät. Ihminen voi lehteillä elämäänsä. Historian lehti kääntyy. Sanoma- ja aikakauslehdet kiinnostavat lukijoita. Kaunokirjan lehdet puhuvat. Jotkut suosivat lehtitaikinaa, toiset filotaikinaa. Vieläkin on olemassa kirjoittamattomia lehtiä. Lehtiala on myös elämänala.   Asemia Asemilta on lähdetty maailmalle. Niille on saavuttu, kun on ollut kotiinpaluun aika. Asemilla on hyvästelty ja lausuttu tervetulotoivotuksia. Niiden edustalla on […]

Lue lisää

Oivuuden Kuopio

Flanööri vieraili syynitalossa. Siellä syynättiin savolaisuus. Tarvittaessa hän käväisi muuntamossa ja olemuksellisesti kuopiolaistui. Venho on metafyysinen vesikulkuneuvo. Se ylittää todellisuuksien rajat. Kun savolaisuus humisee maiseman yllä, tuulimylly tuottaa oivaa kuopiolaisuutta. Silloin ei taistella tuulimyllyjä vastaan. On Kuopion aika.

Lue lisää

Wien huokuu historiaa

Vierailin Wienissä sydänkesällä. Olin siellä pitkähkön ajan. Se ei kuitenkaan riittänyt seikkaperäisen kaupunkianalyysin tekemiseen. Oli siis keskityttävä joihinkin asioihin ja paikkoihin. Eritoten minua viehätti ajatus muotokielen ja sopusointuisuuden yhteiselosta. Aioinkin paneutua ristiriidattomuuden ihanteen tarkasteluun. Myös kulttuuriset kaupunkikävelyni toteutin sen suunnitelman mukaisesti.   Ensimmäinen kohteeni oli Karlsplatz. Olin edellisenä vuonna pitänyt esitelmän teknillisessä yliopistossa, joka sijaitsee […]

Lue lisää

Neiti Sininen

Tori-Torppa ja Neiti Sininen: ostin ensimmäiset ”buutsini” ja Wrangler-farmarihousuni. Lahkeiden tuli olla niin pitkät, että ne jäivät kengänkorkojen alle ja kuluivat repaleisen näköisiksi. Hurriganes saapui esiintymään Torpalle, ja minä sonnustauduin vihreään – viikatekauluksiseen – paitaan. Odotuksen tunne oli piinallinen: Albert Järvinen järjesteli kitaroitaan ja poltti savukkeita yhtenään. Viimeinkin se alkoi – rytmeissä soi kaikki se […]

Lue lisää

Toisin silmin: runotutkielma näkökulman käänteisyydestä ja kivettymisestä

I Katson maisemaa, kuvaa ikkunan läpi. Olen vieras, kaikkeen kuulumaton. Osaton, maaton. Maisematon.   II Maassa maan tavalla, sanotaan. Minne jättäisin kesäyöt, valkoisina hohtavat hanget tai toukokuisen vihreyden? En mihinkään. itseään ei voi hylätä.   III Maa antaa ja ottaa: versoo uutta, kätkee poveensa ja vaihtaa asuaan. Olen kulkija sen kierrossa. Siihen myös aikani täyttyessä […]

Lue lisää

Taikatie

Varkaus, Kissakoskenkatu. Taikatie, kuten mies oli sitä mielessään leikillisesti kutsunut. Nimi juontui siitä muistikuvasta, jonka Oscar Parlandin tenhoava “Lumottu tie” -teos oli herättänyt. Päivät olivat paahteisia, taivas kaartui yllä korkeana holvina. Taikatie johti lumottuun maahan.  

Lue lisää

Kaikuja Kuopiosta

Minna Canth Jo opiskeluaikana luin Minna Canthin koko tuotannon. Erityisesti pidin praktikumista, joka keskittyi Canthin teosten perinjuuriseen tarkasteluun. Sittemmin olen nähnyt useita kirjoista tehtyjä elokuva- ja teatterisovituksia. Usein ylipääsemättömiltä tuntuviin ongelmiin ratkaisijaksi tulee mielen järkkyminen. Varsinkin elokuvissa tuonkaltaiseen tilanteeseen saadaan voimaa ja mahtipontisuutta jyhkeästi soivan musiikin avulla. Arvostelijat ovat nähneet menettelyssä pelkästään teatraalisuutta. Sillä tavoin […]

Lue lisää

Päätöskävely: Kuopion kuvat

Syksy luo maailmaan monivärisyyden. On kuin luonto tekisi oman olemismaalauksensa. Sen aiheena voisi olla ”Taitekohta”. Kesä on päättymässä, ja lehtien punerrus enteilee saapuvaa talvea. Tuuli on kuitenkin vielä suvisen lenseä. Keskelle kukoistusta on piirretty katoaminen.   Hapelähteenpuisto on kaunis ja puhutteleva kaupunkipuisto. Maljapuro on miljöön olennainen ainesosa. Vaikka se halkaisee maiseman, samalla se myös tuo […]

Lue lisää

2. kävely: mietteitä Väinölänniemeltä

Mitä entisen hotelli Rivolin myönteiselle paikan hengelle on tapahtunut? Vielä muutama vuosi sitten vanha myönteisyys oli nykyisessä Scandic Kuopiossa läsnä. Nyt ilmeisesti tein pikaisen vierailuni väärällä hetkellä. Kahvin ja mehun nautittuani sekä ulos poistuessani päättelin entisten vieraanvaraisuusarvojen kaikonneen. Vastaanottoaulan nurkkapöydässä tunsin itseni tunkeilijaksi. Mietin, mahtoikohan syy olla minussa. Sisätilan kiinnostavuutta tarjoilun kalseus ei kuitenkaan vähentänyt. […]

Lue lisää

1. kävely: kurkistusikkunoita entisyyteen

Scandic Atlas Ei nimi majapaikan merkitystä vähennä. Onneksi Cumulus ja Scandic ymmärsivät kunnioittaa Atlas-nimen arvokkuutta. Tämä hotelli oli näyttävästi esillä jo Valentin Vaalan ohjaamassa elokuvassa Vaimoke vuonna 1936. Filmissä esittäytyvät myös funktionalistinen rautatieasema ja Puijon punatiilinen näkötorni. Matkalla Kuopioon sivuutetaan myös Varkauden tienviitta ja mainitaan Jännevirran silta. Elokuva esitettiin tuoreeltaan alkuperäisessä Scala-teatterissa. Filmi toimi niin […]

Lue lisää

Kulttuuriset Kuopio-kävelyt: lähiaikoina näillä sivuilla

Ennakkotunnelmana ote Matti Itkosen tutkielmasta “Sormunen, Itkonen ja murroskohtien Suomi”:   “Kuka Kuopion kirkossa tuomitsee ja kenet? Kenen on vuoro aina kulloinkin astua tuomiolle ja miksi? Entä onko mahdollista puhua aika-, kulttuuri- tai kirkkomatkailijan olemisripistä? Jos on, niin kuka siinä ripittäytyy ja kenelle? Eli kenen ja millaisesta tilinteosta on kysymys?”   Lähde Itkonen, M. (2018). […]

Lue lisää

Ruoka sanansaattajana

Kaikella on olemiskehikkonsa: ajallinen, paikallinen ja kokemuksellinen elämänkehyksensä. Nyt sellaisena toimi hotelli Oscarin ravintola. Jo etukäteen olin sähköpostitse lähettänyt toiveeni: ”Annoksessa ei saisi olla kastiketta eikä öljyä lainkaan. Mitä kypsempi ja kuivempi (eritoten lohi), sitä parempi!” Vastauksessa luvattiin toiveeni toteutuvan. Lähtökohta oli siis hyvin myönteinen.   Kokonaisuuteen vaikuttaa paljon myös ateriointiseura. Meitä oli koolla pieni […]

Lue lisää

Mielimatka muistoon, aikaan ja unelmaan

Olemisloitsu On löydettävä taika, lumoloitsu, nykyhetken tenhon palauttamiseksi. Filosofi sulkee silmänsä ja toivoo. Tai kukaties hän loihtii tajuntaansa sanahanan, josta on sitten mahdollista laskea todellisuuteen kielikoti: kirjainvuolteena virtaava läsnäolon kunnioitus. Ajatusrakennelma kiteytyy olemisohjeeksi, kasvatusmaksiimiksi inhimilliseen sekä lähimmäistä rakastavaan ihmisyyteen: ”Kun ihminen on uskollinen omalle olennolleen, niin hänen päivissään asuu voimantunto. Toimeentulo, vaikka sitten karukin, täyttyy […]

Lue lisää

Sanan ja kuvan yhteiselo

Tove Jansson nuoruutensa Pariisissa Monet taiteilijasukupolvet ovat nuoruutensa päivinä viettäneet pitkiäkin ajanjaksoja Pariisissa. Valon kaupunki on lumonnut heidät ja taiteellisesti myös innoittanut heitä. On Pariisi suomalaisia kirjailijoita riuduttanutkin. Tove Janssonin novellit muistuttavat hengeltään Mika Waltarin tekstejä. Tosin tulenkantajille ominaista hurmioituneisuuden tähdentämistä Janssonin novelleissa ei juuri ole. Huutomerkkejäkin hän käyttää tulenkantajia hillitymmin. Janssonin tavoin Pariisin taiteilijaelämästä […]

Lue lisää

Kotikonnuilla ja maailman turuilla

On mahdollista puhua tutusta tanhuasta, kotikonnusta, ja vieraasta ympäristöstä, vennosta mannusta. Kenties tilanteeseen on paikallaan liittää vielä myös ajatukset kotikontuisuudesta sekä maailmanturkuisuudesta. Mustavalko-otos toimikoon nyt mediana: yhdistäjänä tai yhdistimenä ja merkityksen siirtäjänä noiden kahden ulottuvuuden välillä. Tutkisteluun tarvitaan niin ikään valokuvan muistollisuuselementtiä.   Myönteisessä kontuajassa humisee ainaisuus, joka suo turvan syntymänsä sydänmaille palaavalle matkaajalle. Asiat […]

Lue lisää

Ne kesät, ne kesät!

Lukuisia vuosia sitten luin Lauri Haarlan romaanin ”Jumalan myrsky” (1937). Olen katsonut pariin kertaan myös teokseen pohjautuvan, samannimisen elokuvan. Sen ohjasi Valentin Vaala vuonna 1940. Pääosissa olivat Irma Seikkula ja Olavi Reimas. Minulle ne olivat metsäosaston ja lämmittävän auringon kesiä. Niihin kuuluivat myös hinaajat, petkel, uittohaka tai keksi ja mainiot työtoverit. Missähän mahtavat tätä nykyä […]

Lue lisää

Ihmisiä, sattumuksia ja muistikuvia (juhlaesitelmä)

Arvoisat Antinpuistolaiset! I Aluksi katseen suunta oli aina Lyseon pihamaalta kohti vielä olemassa olemattomia rakennuksia. Tarkasteluun yhdistyi kaksi olennaista elementtiä: sivistysihanteen mahdollistaja ja haave modernista kodista. Näin miten luonnos tai idea vähitellen muuttui konkreettiseksi punatiilitalopariksi. Olin kuin keskellä kertomusta, johon osallistuin salaisena roolihahmona. Muut eivät tienneet, että toimin virallisen havainnoijan osassa. Ennen tornitaloja samalla paikalla […]

Lue lisää

Sanan, kuvan ja ajatuksen Varkaus

Katselin uudelleen dokumenttielokuvan ”Jäniksenä Varkaudessa” (2013). Sanomalehdissä televisiosivujen esittelyt toistelivat Kansallisfilmografian verkkosivuiltakin (Elonet) löytyvää luonnehdintaa: ”Jäniksenä Varkaudessa on Jänisten valokuvaajasuvun ainutlaatuisiin arkistofilmeihin perustuva kertomus teollisuuskaupungin loistosta ja rappiosta.” Ymmärrän rakennelman draamallisen päämäärän, jossa vastakkaisiin suuntiin liikkuvien voimien avulla pyritään luomaan kerrontaan jännite. Se ei kuitenkaan riitä mielestäni selittämään tarinan kokonaisasetelmaa. Kyllä Varkaus on edelleen Varkaus […]

Lue lisää