1970-luku: muistikuvia ja mielikuvia

Muistikuvat ja mielikuvat yhdistyvät myös valokuviin ja elokuviin. Valokuvat synnyttävät muistikuvia. Niin tekevät elokuvatkin. Muistikuvan perustana on konkreettinen kokemus. Mielikuva ei kuvitelmana välttämättä edellytä taustakseen joskus elettyä kokemusta tai elämystä. Toki muistikuva ja mielikuva voivat niin ikään olla merkitysalueiltaan päällekkäisiä. Valokuvat ja elokuvat pystyvät herättämään myös mielikuvia. Tässä pohdiskelussa olennaisissa osissa ovat valokuva ja muistikuvat. Jonkinlainen tähdellisyys on mielikuvillakin.
 
Kolme piippua, Ämmäkoski ja kuohuvana virtaava vesi: ne kykenevät siirtämään tuumiskelevan kertojan neljä vuosikymmentä ajassa taaksepäin. Ihminen voi tanssia itsensä maailmaan ja jonkin määräaikakauden ytimeen. Ensin olivat Kuoppakankaan yhteiskoulun ohjelmalliset juhlat eli konventit. Useimmin käytettiin kuitenkin puhekielistä ilmausta ”konva”. Sitten tulivat Keskikoulun diskot. Olli Karhu puhalsi hetkeksi elämän Kämärin tanssilavalle. Silloin Alice Cooper oli voimissaan. Sen jälkeen seurasivat uimahallin diskot, Tuplahovi Joroisissa ja Virinlinna Leppävirralla. Läheisin kaikista tanssipaikoista oli silti Toritorppa eli Torppa eli Kansantalo. Siellä soivat silloisen nykyhetken olemussävelet.
 
Lyseo oli Lyseo. 1970-luvulla sekin – muiden koulujen lailla – muuttui peruskouluksi. Pääsykokeet loppuivat tyystin. Osaa ihmisistä tilanne miellytti. Osan lienee ollut asiantilaa vaikea hyväksyä. Samalla tavoin otaksuttavasti suhtauduttiin myös terveyskeskusten tuloon ja kaupunginlääkärien katoamiseen. Perinjuuriset muutokset saanevat aina aikaan ristiriitaisia ja toisilleen vastakkaisiakin reaktioita. Ei Suomi peloista huolimatta kuitenkaan muuttunut kommunistiseksi valtioksi. Eivät siihen olisi edes taistolaiset pystyneet. Eivätkä he varmaan olisi tuonkaltaista muutosta halunneetkaan.
 
Sokos oli merkittävä tavaratalo. Sieltä oli mahdollista ostaa kuntoufoja. Ei kukaan puhunut liitokiekoista eikä frisbeegolfista. Hyvin ja pitkälle kuntoufotkin lensivät. Jytäjumpat olivat suosittuja. Kieli taisi olla silloin rehellisempää; ainakin suomalaisempaa se oli. Englannin kielen ylivalta ei vielä ollut saapunut. Lyseon postimerkkikerho herätti mielenkiintoa. Samoin Maximin elokuvakerhossa vierailtiin innokkaasti. Sakari Salkon ihanteena taisi olla syvällisen elokuvasivistyksen välittäminen eteenpäin. Se oli jalo päämäärä.
 
Tarinoissa on kolme toivetta tai kolme koputusta. Tässä kertomuksessa on kolme savupiippua. Ne symboloivat olemisen vakautta ja toimeentulon turvallisuutta. Kuvaannollisesti niiden katveessa ihmiset kävivät Keskus-Hotellissa, Keskusbaarissa, ravintola Aulassa, Oscar’s Pubissa ja Kaupunginkellarissa. Lounasseteleitä käytettiin aterioitaessa. Parhaat makeiset myytiin torin laidan Tammisen kioskista. Nuoriso viihtyi Tähtibaarissa. Arjen sujuvuuden kannalta keskeisiä seikkoja olivat puhelinkioskit ja puhelinluettelot. Lyylin nakkikioskin Yöympyrät olivat herkullisia. Olli Hokka osasi Urheilu-Karjalaisessa valita aina parhaat vieheet. Niistä oli uistelumatkoilla paljon iloa. Lennättimestä saattoi soittaa kaikki tärkeät kaukopuhelut. Vastapuhelujen puhuminenkin sieltä mutkattomasti onnistui.
 
Pohdinnoissa on luonnehdittu lähinnä Päiviönsaaren 1970-lukua. Paljon on jäänyt myös kertomatta. Ehkä ne tarinat on mahdollista lukea joskus tuonnempana. Tai sitten ne vain jäävät kertomatta. Ei sekään mahdotonta ole.

Kommentit

  • PKN

    Olipa ihania muistikuvia!!
    Kivaa luettavaa, olisipa enemmänkin!
    70-lukuhan on parasta vuosikertaa ! !

  • Matti Itkonen

    Kiitos hienoista sanoista. Ne lämmittivät mieltä. Kenties lisää 1970-lukulaisia pohdiskeluja on vielä tulossa. Toivotan mainiota maaliskuuta.
    Matti Itkonen

Jätä kommentti

*