Unelmien aika

München. Matti Suuronen ja Futuro.

 

Oli 1960-luku ja unelmoitiin utopioista. Uskottiin avaruusaikaan ja valoisaan tulevaisuuteen. Ajan henki muistutti 1920-lukua. Olavi Paavolainenkin etsi uutta aikaa (ja nykyaikaa). Olemisen ihanteena oli maailmankansalaisuus. Ei kaupunkien estetiikka ole mihinkään kadonnut.  Sen voi kuka tahansa todeta käyskentelemällä vaikkapa Varkaudessa Päiviönsaaressa. Siellä vallitsee ajallinen moniäänisyys. Siitä huolimatta arkkitehtuuri on sopusointuista. Lyseon purku ohensi kuitenkin yleisvaikutelman harmonisuutta. Sen paikalle voitaisiin rakentaa funktionalistinen Aatosten Akatemia. Se olisi savolaisen syvähenkisyyden koti. Siellä minäkin viihtyisin.

Jätä kommentti

*