Avain menestykseen: kulttuurihistoriallis-esteettinen palvelualttius?

Koivu ja tähti
 
Kun onnibussi kulkuun lähti,
taakse jäivät koivu ja tähti.
Koko Suomi siinä säikähti,
kuin yhdestä suusta se älähti:
”Jos kotini on linnani,
on kaipuu ainut sijani
ja kierto ikimajani.”
 
Sitten kaikki kirkastui,
ajatus huima mieleen ui.
Ikävä ja Topelius,
siihen vielä nostalgius
ja liikeidean kirkas kristallius.
 
Suuntaa matka menneeseen,
palaa päivään eiliseen.
Retroräppi tämä on:
jos olet joskus onneton,
niin tunne rytmi poljennon.
Vaikka on se hurma sanaton,
et enää ole koditon,
vaan kanssas löytää onni asunnon.
 
Ensin onnibussin katsastus,
sitten rutka rahastus.
Ja kun asiakas koukkuuntuu,
pauloihisi antautuu,
kassakone raksuttaa,
mammonaa vallan versoo maa.
 
Silloin aivan tyhjästä, kas,
syntyy matkatoimisto Zacharias,
hengittää jälleen kansallisuus,
taas leiskuu rinnassa roima romanttisuus,
tuo ehkä nuorelle polvelle aatteena uus.
 
Yllä tutun koivikon,
johtotähti kirkas on.
Käy matka halki mantujen,
lähetessä armaiden lapsuuskontujen.
Paluulippu povella,
olet jo kotiovella.
 
Suuntaa matka menneeseen,
palaa päivään eiliseen.
Retroräppi tämä on:
jos olet joskus onneton,
niin tunne rytmi poljennon.
Vaikka on se hurma sanaton,
et enää ole koditon,
vaan kanssas löytää onni asunnon.

Jätä kommentti

*