Esineen olemus

Kuopion rautatieasemalla asuu aika. Tai oikeammin siellä asuu monta nykyaikaa. Kaunis asemarakennus aineellistaa 1930-luvun funktionalismin idean: ihminen on kaiken mittana. Uudet talot hipovat taivaita. Ne näyttävät palapelitaloilta. Onko niissä mahtipontisuus ollut kaiken mittana? Myös pienen puistikon ja puhuttelevat liuskekiviportaat ahmaisi aika. Maisemaa umpeutetaan; horisonttia rajataan. Vapaata taivasta ilmeisesti kavahdetaan.

 

Veturiesineen olemus: se kuljettaa, vetää, nykyaikaa eteenpäin. Kulku käy menneestä kohti tulevaa. On olemassa myös vertauskuvallinen veturius. Se ilmentää aikakauden ihanteita. Kuopion aseman edessä on vanha veturi jalustallaan. Onko kulkuneuvo muuttunut taideteokseksi: käyttöesineestä tullut taide-esine. Taustalta pilkistää moderni aika, kaksikerroksinen InterCity-juna. Värinä vaaleanvihreä kertoo myös arvotodellisuudesta: ympäristöystävällisyydestä.

 

Onko veturi itsessään esteettinen esine? Vai vastako kulkuneuvouden horisontin rikkominen tekee siitä taide-esineen? Matka kiskoilta jalustalle merkitseekin muodonmuutosta: esineen olemuksen, esineyden, muuttumista. Entä valokuvan osuus? Otos tallentaa veturin valokuvaan. Tuleeko kulkuneuvosta kaksinkertaisesti taide-esine: jalustalle sijoitetun veturin valokuvallinen toisinto? Vai onko tämä kaikki silkkaa kuvitelmaa, tulkintaa?

 

Kuuset humisevat. Aikatuuli soittaa latvuksissa. Oleminen kumisee siellä jossakin. Se on sodan jylyä. Loitolla on lähellä. Teknistynyt maailmanaika poistaa välimatkat. Suru on yhteistä. Ihminen, aloita matkanteko rauhaan. Tuleeko toiveesta todellisuutta? Niin täytyy uskoa.

 

Veturi taideteoksena herättää viljalti ajatuksia. Se kertoo tarinaa ihmisen ajasta. Ehkä se kulkuneuvona kuljettaa myös toiveita ja ihanteita. Itse kunkin kannattaa ostaa lippu ihmisyysmatkalle. Konduktöörinä on elämä. Kuopion asemamaisema puhuu. Sen puhetta on vain taidettava kuunnella. Silloin kuulee kertomuksen esineen olemuksesta ja Kuopion taika-aikapiiristä.

Kommentit

  • Arja Hakala

    Kiitos pohdiskelusta.
    Esineen olemus puhuttelee laaja-alaisesti käsiteltynä.

    Henkilökohtaisesti nykymodernismi ei kiehdo millään muotoa. Se on niin teknistä tekniikkaa, robottien aikakautta.

    Olen vaikuttunut menneistä vuosikymmenistä. Jolloin työt on puurrettu käsivoimin.
    Askeettinen ympäristö. Sen monimuotoisuus ja kotoisuus.

    Kirjoittamanne veturi Kuopion aseman poskessa, on erinomainen taideteos.
    Se puhututtaa joka kerralla, ohi kävellessä ja pysähtyessä äärelle.

  • Matti Itkonen

    Ei kestä. Kiitos kommentistanne.

Kommentointi on suljettu.